maanantai 22. huhtikuuta 2013

Africa

Keskitalvella, vuodenvaihteessa 12-13, syntyi huippuidea matkasta Etelä-Afrikkaan. Matkaan päätettiin lähteä kolmistaan, "Tres Hombres" ja tarkoituksena oli tutkia sikäläisiä vaellukseen, ratsastukseen, golfaamiseen ja valokuvaamiseen sopivia paikkoja. Niinpä, ei ollutkaan pelkkä lomareissu suunnitteilla.


Johannesburgin kentältä vuokrattiin uudenkarhea VW Polo. Pikkuinen joutui koville kuoppaisilla asfalteilla ja African punahiekkaisilla pikkuteillä. Ajoimme peräti 2800 km parin viikon autonvuokra-ajallamme. Ensimmäinen pysäkkimme oli Waterwall vähän pohjoisemmassa Etelä-Afrikassa. Kylä sinänsä ei ollut kohteemme sillä majoituimme Ants Collectionin ratsutilalle muutaman kymmenen kilometrin päässä Waterwallista.

Olin ensimmäistä kertaa ratsailla, hevosella, aiemmat kokemukseni nelijalkaisten kyydissä rajoittuivat kameliin ja norsuun. Ratsastus villieläinten keskelle olikin huima kokemus, näimme aivan lähietäisyydeltä mm. kirahveja ja sarvikuonoja. Onneksemme leijonia ei ollut tässä reservaatissa.




 
Matka jatkui kohti Botswanan rajaa. Tarkoituksemme oli piipahtaa naapurimaassa mutta raja-asema josta yritimme ylitystä vaatikin etukäteen tehdyn varauksen johonkin Botswanan puolen lodgeen. Erikoisen järjestelyn teki ymmärrettäväksi rajajoki jonka ylityksen pystyi tekemään vain veneellä. Botswana jäi tällä kertaa siis käymättä kun toinen majapaikoista oli suljettu ja toisen hinnoittelu ei täsmännyt budjettiimme..
 
Rajalta poistuimme siis tyhjin toimin, tosin rajavartio ehti leimata meidät ulos Etelä-Afrikasta (ei minnekään) ja heti kohta takaisin. Päätimme jatkaa rajan pinnassa menevää kohtalaista tietä seuraavaan isompaan kaupunkiin Musinaan. Matkasta tulikin mielenkiintoinen kun ensin tie oli kokonaan poikki. Tulvavesi oli vienyt kokonaisen sillan mennessään! Päätimme vähän sitten oikaista.. Oikoreittimme oli alkuun ihan kelpo hiekkatietä mutta puolessa välissä tuntui kuin olisimme ajaneet punaisessa juoksuhiekassa. Pätkä oli vain noin 90 km pitkä ja minua alkoi tosissaan epäilyttämään että juutumme sinne ei minnekään.

 
Blyde River Canyon, South Africa

Pääsimme kuitenkin auringon laskun kieppeissä seuraavaan kohteeseemme Krugerin kansallispuiston porteille. Saimme vielä ystävällistä palvelua pohjoisen portin virkailijalta ja majoituksemme oli pitkän päivän päätteeksi järjestyksessä.

Reissumme oli elämyksellinen menestys kaikkine nähtävyyksineen, safareineen kaikkineeen. Ulotimme tutkimusmatkamme myös rajanaapuri Mosambiqueen. Maputo, pääkaupunki, tuli tutuksi ja pari raja-asemaa joissa meitä tietysti huijattiin maksamaan olemattomia maksuja.. Enpä suosittele Mosambicia kenellekään, pelkkää huijausta koko maa ja vieläpä kalliit hotellit. Sen sijaan pikkuinen Swazimaa oli aivan toista maata, siistiä, kaunista ja kaikki tapaamamme ihmiset erittäin ystävällisiä.


Blyde River Canyon, kirjoittaja kuvassa


Elefantit perhepotretissa


Seeprat ovat erittäin kuvauksellisia ja niitä riittää..


Ants Collection väki antilooppia hoitamassa


Game drive, Ants Collection


Game drive ja auringonlasku


Yllätys aamulla!
 
Kuvia kertyi kolmen viikon aikana luonnollisesti hirmuinen määrä, osaa en ole vieläkään ehtinyt käsitellä. Suosittelen kaikille luontokuvauksesta kiinnostuneille vastaavaa matkaa valokuvaajan paratiisiin!