Route 66, Lebanon - Tulsa. Missourista Oklahomaan.

Osavaltion vaihto taas, tänään kirmaisimme kohtalaisen siirtymän Missourin Lebanonista Oklahomaan Tulsaan. Lebanonin motellimme, Munger Moss, edusti periamerikkalaista majoituskulttuuria parhaimmillaan. Mamma kassalla oli tiukkana mm. huoneen 66 avaimista - ne kun tuppaavat silloin tällöin jäämään matkalaisilta palauttamatta.

Lähtö Lebanonista

Aamupalaa ei saanut motellilta. Ajoimme viisi minuuttia "Faye's Dineriin", sekin ehta ja aito amerikkalainen syöttölä. Hyvät eväät saatiin kuitenkin kohtuulliseen hintaan ja nopsasti toimi palvelu.

Aamupala Lebanonissa

Aamupalan jälkeen hiottiin vielä päivän ajosuunnitelmaa.

Lähdön tunnelmaa

Pysyttelimme taas mahdollisimman paljon aidolla ja merkityllä "Historic Route 66" tiellä joka kiemurtelee Interstate 44:jän molemmin puolin. Päivän puolivälin paikkeille sattui upea entisöity huoltoasemamuseo.

Historiallinen huoltoasema matkan varrelta

Kreikkalais-iranilainen ravintola Joplinissa sai jackpotin kun tusina matkalaisia sattui pysähtymään juuri heidän hiljaisen ravintolansa kohdalle. Ruoka oli kuitenkin erittäinkin hyvää ja varmasti terveellisintä tähän mennessä jenkkilässä maistettua.

Kuka ottaa kaljan? Kreikkalainen ravintola Iranilaisen perheen vetämänä

Hetken matkaa suorimme pitkin motaria. Tietulli ahmaisi muutaman taalan kun palasimme historiallisten teiden pariin. Moottoripyörien lisäksi karavaanissamme on nämä upeat 2014 vm Camarot.

Tietulli ja Vesku

Pitkällä matkalla sattuu ja tapahtuu. Tässä ihmetellään suuntimia, ajoimme muutaman mailin harhaan muutama kymmenen mailia ennen Tulsaa. Moottoriteitä käyttämällä eksyminen on lähes mahdotonta, mutta maaseututeillä pitää olla tarkkana kääntymisten suhteen.

Huomenissa onkin sitten pitempi, yli 600 kilometrin, siirtymä tiedossa.

Pitäähän sitä kerran vikaankin ajaa...

Route 66, Chigaco - St. Louis - Lebanon

Pitkä ja kuuma päivä takana! Lähdimme liikkeelle aamuvarhaisella ja mutkittelimme pitkin Old US-66 tietä. Paikoin tie kulki Interstate 53 kanssa mutta vanhaa tienpohjaa on säilytetty hyvinkin riittävästi. Itse reitti on melko hyvin merkattu "Historic Route 66" -merkein ja ymmärrettävästi yksityinen sektori on hyödyntänyt turistivirtoja nimeämällä jos jonkinlaista kuppilaa tunnetun tien mukaan.

Chigacon Willis Tower yövaloissa

Edellisenä iltana kävimme Mikon kanssa hakemassa Chigacon Oharen kentältä "vaihtoehtoisen" kulkupelimme, samalla reissulla piipahdimme keskustassa katsastamassa paikallisen nähtävyyden eli Willis Towerin. Yli sata kerrosta korkeaan hirvitykseen päästiin jonottelematta sunnuntai-iltana ja mieliinpainuva kokemus oli patsastella näköalahuoneen lasilattiaisella erkkerillä. Kieltämättä huima pudotus suoraan jalkojen alla kutitti mukavasti aisteja...

St. Louis kaupunkinäkymiä

Aamupäivän ensimmäinen isompi etappimme oli St. Louis, siellä pakollinen vierailu arkkitehti Eero Saarisen suunnittelemalla monumentilla. Taas onni suosi meitä kun pääsimme ilman minkäänlaista jonottamista lyhyen historiabriifauksen jälkeen erikoisella hissillä maisematasanteelle. Jo pelkkä kaaren kokeminen ulkona alhaalla on "must-kokemus", ehdottomasti kannattaa käydä myös ylhäällä. Tikettimyynnissä pitää varautua muutamiin kysymyksiin klaustrofobiasta ja korkean paikan kammoista.

Saarisen Eeron monumentin sisuksissa

St. Louis Gateway Arch by Eero Saarinen

Olimme edelleen jäljessä pääporukkaa autosekoilun vuoksi. Meillä olikin nyt kahden päivän etapit piikissä, niinpä St. Louis jäikin saman tein taaksen arkkitehtuurivierailun päätyttyä. Päivän seikkailuksi voisi laskea Carminin navigaattorin kanssa räpeltämisen. Hermot alkoivat kiristymään kun seuraavan kohteen tietoja ei millään meinattu saada syötettyä värkkiin. Lopulta kymmenien kokeilujen jälkeen tuo kivikautinen vuokravehje suostui hyväksymään osoitteemme. Jouduimme aluksi suunnistamaan pelkän ilmansuunnan mukaan, eikä sekään ollut helppoa kun teitä lähti vähän joka suuntaan St. Louisin keskustasta. Lopulta päädyimme ostamaan vanhanaikaisen paperikartan, siitä oli todella helppoa nähdä määränpäät, suunnat ja tiennumerot, siis niinkuin vanhaan hyvään aikaan.

Illanviettoa motellilla Lebanonissa

Lebanon saavutettiin hitusen ennen iltayhdeksää. Taakse jäi noin 800 kilometria, monia pysähdyksiä, muutamia harha-askelia, pizzoja ja mäkkäreitä. Illalla kävimme vielä paikallisessa ravintelissa ruokailemassa koko joukkueella. Huomenna lähtö on jo kahdeksalta. Herätys on varma viimeistään kun motoristit päräyttävät koneensa käyntiin.

Route 66, eräs päivä Chigacossa

Ohare:n kentällä vilskettä ilmassa ja autovuokraamossa

 28. syyskuuta, lähtöpäivä tien päälle! Isolla porukalla kaikki ei kuitenkaan välttämättä mene niinkuin elokuvissa. Suurin osa porukastamme ajaa viidentuhannen kilometrin Route 66 reissumme tyylikkäästi moottoripyörillä. Neljä osallistujaamme sen sijaan valitsi autot jo noin vuosi sitten matkalle ilmoittautumisen yhteydessä.

Auton malli luonnollisesti kiinnosti meitä matkaajia samalla tavalla kuin motoristeja pyörien mallitkin. Päädyimme Mikon kanssa yksimielisesti Fordin Mustangiin ja esitimme myös toivomuksia auton varustelutason suhteen. Mussen piti olla ehdottomasti avomalli ja isolla koneella tietty...

Vaihtoehtoinen kulkupeli #1

Alamo -autonvuokraus kuitenkin petti pahan kerran, heti tiskillä meille tehtiin vilpittömän selväksi että kyseisessä puulaakissa ei ole Mustangeja ollenkaan. Olimme ymmärrettävästi jokseenkin lievästi ilmaistuna "ärsyyntyneitä" asioiden tilaan.

Vaihtoehtoiset kaarat, Chervoletin Camaro convertible:t olivat kaikki menossa. Oman mausteensa asioiden tilaan toi tulopäivänämme sattunut tuhopoltto lentokentällämme. Kentän työntekijä oli sytyttänyt jotain tuleen, parituhatta (!) lentoa oli peruttu ja siirretty. Onneksi me pääsimme silloin laskeutumaan.

Kämppikseni Mikko otti autohomman hanskaansa ja tylytti konttorin päällikköä siinä määrin että vaihtoehtoiset kulkupelit alkoivat löytymään ja vuokraus onnistumaan. Toinen autoista palautui "keskustellessamme" konttoripäällikön kanssa ja toinenkin palautunee vielä tänä iltana vuokraamoon.

Päädyimme Mikon kanssa jäädä vielä odottelemaan jälkimmäistä kulkupeliä. Auto on luvattu tänään ilta yhdeksään mennessä vuokraamolle. Jäämme vielä yhdeksi yöksi hurmaavaan hotelliimme kun motoristit ja auto nro 1 matkaavat tälläkin hetkellä kohti ensimmäistä etappiamme Illinoisin Springsfieldiä.

Käskynjako ennen motoristien lähtöä - matkanjohtaja Emppu Nieminen

Huomenna maanantaina meillä on sitten kahden päivän ajo kirittävänä mikäli mielimme saada pääjoukon kiinni. Historic Route 66 saattaa jäädä siis alkutaipaleen osalta vähemmälle ja oiomme matkaa pitkin nopeita (ja tietullillisia) interstateja.

Asfaltinnielijä

Tänä iltana saadaan siis vielä ajella edestakaisin Oharen lentokentälle autoa hakemaan ja väliaikaista autoa palauttamaan. Siinä välissä oli vielä suunnitelmaa käydä "keskustassa" pilvenpiirtäjiä ja sensemmoisia ihmettelemässä. Saapas nähdä jaksetaanko sinne enää lähteä, täältä Joliet:ista kun on puoli tuntia matkaa joka suuntaan - kentälle kuin myös keskustaan.

Amsterdam, hullu golfaaja

Matka on tuskin alkanut ja nyt jo pitää postailla uutisia. Blogini aihealueethan pyörivät harrastuksieni parissa, ja golf on yksi niistä. 

Kuulun siihen surullisenkuuluisaan golfarien enemmistöön joka kentälle saapuessaan aina kuvittelee (ennen ensimmäistä lyöntiä) että tänään on hyvä päivä ja nyt tasoitusta tiputetaan...

Todellisuus iskee yleensä aloituslyönnillä, äänen avaus Fore -huudoilla ja verenpaineet nousee tappiin. Palloa etsitään sitten ryhmän voimin viereiseltä väylältä ja pyydellään kovasti anteeksi vaaratilanteen aiheuttamisesta. 

Pelini on ollut kateissa parin vuoden ajan, tosin nyt loppukaudesta pientä paranemista on havaittavissa. Kierroskeskiarvo tällä hetkellä sadan lyönnin molemmin puolin. Alle 90 lyönnin kokonaisia kierroksia ei tänä vuonna löydy. Tasoitus on vanhan historian ansiosta vielä 12.1 ja se kaiken järjen mukaan nousee tasoitustoimikunnan toimesta ainakin yhdellä kokonaisella numerolla. 

Asiaan. Kaikesta edellä mainitusta huolimatta löin juuri äsken 500 euroa vetoa Mikko Mustalan kanssa siitä että pelaan golf -kierroksen tulokseen 75 tai sen alle. Muita ehtoja on mm. -kentän slope oltava 72 tai korkeampi, tulos on tehtävä viiden vuoden sisään tästä päivästä lukien. 

Nyt se on siis julkista. Hävettää vähän jo etukäteen. Mainittakoon että olen kerran päässyt ko tulokseen kisoissa Vanajanlinnan kentällä. Silloin tasoitus tippui 9.2:seen. 

Mielikuvaharjoittelu on jo käynnissä :)

On the Road, Route 66

Reissua pukkaa taas. EB Tampereelta Helsinki-Vantaan lentoasemalle on juuri startannut. Tänään lentokenttähotellille ja varhain huomisaamuna kohti jenkkilää. 

Viidentoista uroksen laumamme aikoo päristellä Chigacosta Los Angelesiin. Minulla ja ystävälläni Mikolla menopelinä on Mustang, muilla sankareilla roheesti motskarit. 

Autovalinta oli luonnollinen koska moottoripyöräilyä en ole harrastanut ja Matkatavaraa kertyy valokuvaajalle muutenkin reippaanpuoleisesti. 

Kuvauskalusto nyt lähtiessä muodostuu Canonin 1D X ja EF24-70 ympärille. Lisäpainoa tuli tukevasta jalustasta, kahdesta kompaktista salamasta ja kaikista akuista sekä latureista. 

Aikomus on käsitellä kuvia matkan varrella. Niinpä raahaan 15" Mac:iä ja piirtopöytää repussa. Hankin vielä parin teratavun ulkoisen levyn kuvatallennukseen. Varmuuskopiot muokatuista kuvista yritän lähettää motellien wifeillä pilviin..

Kuvausreissuhan tämä on, pistelen taas maistiaisia matkan varrelta - yritän kirjoittaa päivittäin. On the Road, Vesku