Pohjois-Korea, meno-paluu

Julisteita myynnissä

Pientä kutinaa ja jännittävää kihelmöintiä on ilmassa. Lentolipussa lukee Helsinki-Peking ja jatko-lentolipussa Peking-Pjongjang.

Helsingissä Finskin suora lento myöhästyy 40 minuuttia. Lasken että meille jää kuitenkin ihan mukavasti aikaa terminaalin ja koneen vaihtoon. 

12 hengen ryhmämme koostuu erittäin kokeneista matkaajista ja meistä kahdesta Tres Hombresin matkaoppaasta. Puolet porukastamme on golfaajia ja juuri kolopallon ympärille tämä reissunme onkin rakennettu. 

Ilmaan päästään ilmoitetussa ajassa ja 7 tunnin lento sujuu yllättävän kivuttomasti ajan kuluessa kirjoittelun ja matkaajien kanssa keskustellen. 

Jatkolento löytyy bussilla ja junalla siirtyen. Kiinan agenttimme Jenny tuo vielä täsmällisesti Pohjois-Korean viisumimme tapaamispaikallemme Starbucksiin. Olen ensimmäistä kertaa matkalla maailman suljetuimpaan valtioon ja täytyy myöntää että jo lento Koryo Airin omalla kalustolla pikkaisen jännittää. 

TU-204-100, Tupolev on peloistani huolimatta nykyaikainen ja ilmeisen hyväkuntoinen. Vain puolentoistatunnin loikkauksella siirrymme mystiseen Pohjois-Koreaan. 

Seuraava helpotuksen huokaus pääsee maahantulotarkastuksessa joka sujuu lähes ilman viivytyksiä. Saamme jopa pitää puhelimemme kunhan emme vain käytä wifiä ja/tai yritä soittaa niillä. Rikkeestä on luvassa 1500 dollarin rangaistus. 

Kaksi opasta odottaa meitä bussikuskin kanssa ja ilmenee että toinen oppaista oli auttamassa meitä maahantulotarkastuksessakin. Vanhempi opas Pak vaikuttaa tomeralta ja määrätietoiselta, Nuorempi neiti Kim taas heti mukavalta ja helposti hymyilevältä. Kuskimme Ri on taas kuin suoraan Bruce Leen toimintaseikkailuista repäisty. 

Hotellimme Pjongjangissa, Yanggadko Hotel sijaitsee saarella aivan keskustan tuntumassa

Yanggakdo hotellille on vain puolen tunnin hieman töyssyinen matka pitkin käsittämättömän leveitä, mutta lähes tyhjiä, asfalttipolkuja.

Pjongjangissa hämmästyttää ensimmäisenä huikeat pilvenpiirtäjät ja tietysti korkeat valtiolliset rakennukset. Pysähdymme parissakin kohteessa ennen hotellia ja vaikka matka on ollut väsyttävä ja pitkä niin nyt kukaan ei haukottele, ellei sitten suorastaan hauko henkeä. 

Hotellimme sijaitsee saarella ja meillä on vapaa kulku ulkona, saarelta poistuminen on kuitenkin luvatonta. 

7.9.2016 Yanggakdo Hotel Pjongjang

Tutustuimme vielä illalla hotellimme 47 kerroksen pyörivään ravintolaan. Kaupungin siluetti piirtyy pimeässä länsimaihin verraten vähempien valojen hehkuttamana. Hetken päästä ymmärrän että valon puute johtuukin mainosvalojen lähes täydellisestä puuttumisesta.

Ensimmäisen päivän ohjelmamme vie meidät aluksi etelään suoraan Koreoiden rajalle. Oppaiden joukkoon liittyy nuori kaunis videokuvaaja "camera-woman" Jon. Kuvaaja on "yksityisyrittäjä" joka seuraa meitä koko reissumme ajan ja päätteeksi saamme ostaa hänen tekemänsä videon - huikeaa!

Bussimme on ihan mukava mutta tiestön kunto suorastaan kehno, paikallisilla "lemminkäisillä" tulee olemaan valtavat urakat edessään sitten joskus kun maa päättää pistää tiestönsä kuntoon. Nyt köröttelemme 60-80 km tunnissa moottoritiellä väistellen suurimpia kuhmuja ja koloja.

Puolimatkan krouvi, motarilla ei ollut ihan älyttömästi liikennettä.

Puolimatkassa pysähdymme jaloittelemaan "liikenneasemalle". Merkillistä kyllä täälläkään ei ole bensamittareita! Suosittu taukojumppa on mennä loikkimaan moottoritielle valokuvia ja selfieitä ottamaan. Autoista ei ole juurikaan huolta sillä niiden tulon näkee kaukaa - jos niitä nyt yleensäkään sattuu tauon aikana tulemaan.

Miljoonan töyssyn ja muhkuran jälkeen saavumme pienen kaupungin läpi ajettuamme demilitarisoidulle vyöhykkeelle. Yllätys yllätys - saimme valokuvata hyvin vapaasti täälläkin, ja kyllä kamerat räpsyivätkin. Sotilaita ei kuitenkaan ollut täälläkään lupa kuvata, lukuunottamatta komeaa sotilasopasta koppalakkeineen.

Historiapläjäyksen päätteeksi saavumme kriittiseen pisteeseen, pääsemme kuvaamaan suoraan rajaa yhdistäviä rakennuksia ja odottelemme josko sadan metrin päähän toiselle puolen rajaa tulisi vastaavia ryhmiä meitä töllistelemään.

DMZ, mediavastaava tulkkeineen esitteli meille aluetta ja historiaa

Rajalla käynti on huikea kokemus ja kannattaa ehdottomasti kuunnella korva tarkkana oppaiden luennot. Paikalla on merkittävä historia, pöydillä ja esitellyissä huoneissa on koettu suuria tunteita muunmuassa perhekohtaamisissa ja sotaherrojen neuvotteluissa.

Etualalla Pohjois-Korean puoli, taka-alan rakennus kuuluu Etelä-Korealle.

Rajavierailu päättyy ja palaamme läheiseen Kaesongin kylään tutustumaan museoon jossa esitellään muinaista Korean esineistöä satoja ja tuhansia vuosia ennen maita erottanutta sotaa.

Antsa on liittynyt Kongmin:in vartijakaartiin.

Tutustumme vielä saman päivän aikana historiallisen hallitsijan Kongminin kaksoiskukkula hautamonumenttiin, paikka sijaitsee vähän syrjemmässä isommilta teiltä ja onkin hienoa nähdä maaseutua samalla toisestakin kulmasta.

Vesku matkalla Pjongjangiin, silmälasit (oikeassa kädessä) jäivät myöhemmin golfkentälle.

Päivä on pitkä jo muutenkin mutta särmäkkä oppaamme Pak ehdottelee vielä yllätysvierailupaikkaa. Väsyneet kulkijat eivät aivan innosta hihku, mutta päättäväinen oppaamme vakuuttelee tämän saattavan kiinnostaa meitä kuitenkin...
Pjongjangiin tullaan vähän haukottelevissa tunnelmissa, mutta unihiekka karisee äkkiä silmänurkista kun selviää että yllätysvierailumme kohdistuukin Pjongjangin ensimmäisille Olutfestareille!

Pjongjangin ensimmäiset perinteiset olutfestarit, meillä oli ilo olla ensimmäiset (?) suomalaiset festareilla!

Suomessakin uutisoitujen tietojen vastaisesti olut-tarjontaa onkin enemmän kuin yksi, valittavana onkin peräti seitsemän erilaista mallasjuomaan. Valitsen halvimman vaihtoehdon, 50 sentin hintaisen 100 % riisioluen, sillä vain gluteeniton juoma sopii minulle. Kalleinkin tuoppi irtoaa parilla eurolla, hyvää näyttää olevan ainakin jos ryhmämme jäsenien ilmeistä voisi päätellä.

8.9.2016
Tänään on vihdoin Golf -päivä! Jakaannumme kahteen ryhmään, toinen tutustuu Pjongjangin metroon ja muihin lukuisiin sekä yllättäviinkin kohteisiin.
Luonnollisesti minun kunniani on olla golfryhmän vetäjänä.

Golf-maa-bongaaja Esan 1000:s golfkenttä!

Pjongjang Golf Course sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä pääkaupungista ja hotellistamme. Puitteet on komiat, vain asiakkaat puuttuvat. Yksi pariskunta sentään lähtee ennen ryhmäämme.
Saamme tietysti Aasian malliin kaikki omat caddiet avustamaan ja ohjaamaan peliämme.

Kenttä vaikuttaa hyväkuntoiselta! Väylät ovat melko kapeita hehtaariavauksilleni ja monta avausta meneekin metsiin ja out of bound:hin. Dog-leg:jä on aika monta, bunkkereita ei ole paljon mutta ne saisivat olla paremmin hoidetut. Väyliltä ja raffeista on melko helppoa lyödä, tosin vaikeaakin raffia riittää.
Vuokramailat ovat kaikilla käytössä, kaikki saavat samanlaisen ihan laadukkaan setin.

Yhdellä pelaajallamme on juhlakierros menossa - Mäkisen Esa paukuttaa peräti tuhannetta golf-kenttäänsä! Esa pelaakin loistavasti ja voittaa pistebogey-kisamme selkeästi. Voittajan on helppo hymyillä, mutta olen minäkin ihan tyytyväinen vaikk'en tulosta saanutkaan.

Klubilla käydään vielä suihkussa ja nautitaan maittava lounas, sitten kirmaistaan takaisin Pjongjangiin toisen ryhmän kannoille.
"Lasten Palatsi" on seuraava kohteemme ja totta vieköön tässä mammuttimonumenttien maassa palatsi on palatsi - vaikka sitten olisikin tehty lapsille.

Uskomattoman taitavia esityksiä Lastenpalatsissa.

Arviolta pari tuhatta katsojaa vetävä katsomo on lähes täynnä, suurin osa maassa samalla hetkellä vierailevista turisteista on ilmeisesti satutettu tähän samaan näytökseen. Lehtereillä ja kaikkialla seassamme on myös paikallisia pariskuntia, uskoisin heidän olevan esiintyjen vanhempia.

Esitykset ovat kyllä huipputasoa, pikku-pianistit, viulistit, rumpalit ja toinen toistaan taitavammat osaajat pistelevät parastaan lavalla. Täytyy kyllä myöntää että joissakin kohdin vähän silmänurkkakin kostui pikkasen esityksiä ihaillessa.
Herkkäkorvaisena päätin kuitenkin ottaa korvatulpat mahdollisella seuraavalla kerralla mukaan, sillä musiikki soi  vähän liian kovaa minun makuuni.

Videokuvaajamme Jon

Päivän  päätteeksi suunniteltu tavarataloshoppailu jäi valitettavasti väliin aikataulumme venymisen vuoksi. Jäimme kuitenkin kaupungille ruokailemaan. Ja kas vain, ruokailun päätteeksi oppaamme innostuivat esittämään karaokea upean kansantanssi esityksen jälkeen. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin kaikki aika väsyneitä ja jouduin nolosti pyytämään äänenvoimakkuuden hiljentämistä.

9.9.2016 Pohjois-Korean Kansallispäivä
Tänään vierailemme Ikuisen ja Suuren Johtajan Mausoleumissa Pjongjang:issa. Kaikki hotellin asukkaat ovat näköjään lähdössä, sillä kauluspaitaa, kravattia ja vähän siistimpää mekkoa on kaikilla päällä.
Mausoleumille on pikku pyrähdys bussillamme, muutama ryhmä on ennättänyt ennen meitä ja saamme sitten odotella vartin verran vuoroamme nelirivissä edeten. Turvatarkastuksia tarkastuksen perään, pitkiä käytäviä rullakuljettimineen riittää. Minulta ja kollega Antsalta tivataan viimeisessä tarkastuksessa rannekellojemme ominaisuuksista, mutta muuten koko ryhmä pääsee ilman nuhteita eteenpäin.
Saavumme hämärrettyyn suureen huoneeseen jossain mahtavan palatsin keskiosissa, siellä makaa lasiarkussa Kim Il Sung, palsamoituna ja levollisesti. Nyt opas johdattaa meidät kolmiriveissä muutaman metrin päähän arkusta, kumarramme yhdessä oppaan johdolla ja siirrymme arkun vasemmalle sivulle, taas kumarrus ja vielä sama oikealla sivulla.
Perustelen itselleni toimintaa samalla tavoin kuin toivoisin meidänkin vierailijoidemme tekevän maassamme vieraillessaan meille tärkeimmissä kohteissa. Maassa maan tavalla.

Kierros mausoleumissa jatkuu henkesalpaavien mitali- ja valtiovierailujen yhteydessä annettujen kokoelmien tutustumisella. Molemmille johtajille on samanlaiset trofee-hallit. Huomaamme myös suomalaisen valtuuskunnan vierailleen maassa, Orimattilasta vitriiniin on päätynyt jonkinlainen muistomitali!
Kim Jong Il:in mausoleumi on lähes täsmälleen samanlainen kuin edellinenkin, trofee-huonetta myöten.
Vielä näemme herrojen käyttämät junanvaunut ja osan panssaroiduista ajoneuvoistakin.

Mausoleumin jälkeen käväisimme kansanjuhlaa todistamassa. Autonkuljettaja odotti ilmeisesti jotain tärkeämpää kuljetettavaa.

Sankarihautausmaan pitkät portaat.

Päivä on vasta aluillaan kun poistumme mausoleumista sankarivainajien hautausmaalle. Onneksi bussikuskimme Ri ajaa meidät korkealle kukkulalle muistomerkin ja sankaripatsaiden lähelle sillä kukkula on korkea ja sinne johtavat kymmenen metriä leveät graniittaportaat pitkät.
Sankarikukkulalta on esteetön näköala koko miljoonakaupungin yli, kamerat laulavat hetken ja sitten pääsemme jatkamaan matkaa.

Esiintyjiä Kansanjuhlaan matkalla.

Postimerkkimuseo seuraavana ei kiinnosta ihan kaikkia seurueestamme, Esa kuitenkin bongaa merkkien seassa Marja-Liisa Hämäläisen kilpa-hiihto aiheisen merkin!

Postimerkkimuseosta löytyi Marja-Liisa Hämäläisen (Kirvesniemi) aiheinen postimerkki.

Postimerkit unohtuivat pian päästyämme extra-vierailulle Koryo Hotellin baariin. Kyllä, joimme oluet baarissa paikallisten seuratessa ensin hämmentyneenä saapumistamme. Ilmeisesti kyseisessä baarissa ei juuri muita käy kuin omaa porukkaa.

Paluumatkalla hotellille.

Palaamme hotelliimme lounaalle ja vaihdamme mukavampaa ylle illan kohokohtaa - Akrobatic showta varten.
Akrobaateille on rakennettu tietysti oma palatsi. Jälkeenpäin tuli mieleeni että taisi olla aikalailla samoilla piirustuksilla rakennettu kuin Lasten Palatsikin, saattoi jopa olla sama rakennuskin - mene ja tiedä.

Huikea ilma-akrobatia show täydessä vauhdissa!

Taikurit  ja temppuilijat huikeine esityksineen edelsivät illan pääesitystä - ilma-akrobaatteja! Minä en ole juurikaan korkean paikan kammoinen, mutta nyt kyllä oli iho kananlihalla ja melkein piti silmät kiinni laittaa välillä. Akrobaatit tekivät temppunsa virheettömästi ja ovat melkoisella varmuudella alansa huippuja koko maailman tasolla. Esitys on  todella katsomisen arvoinen, aplodit ovat myös sen mukaiset!

Pjongjang-Peking, 24 h juna makuuvaunuilla ja kaikilla herkuilla.

10.9. Lähtö lähellä

Eilen, kansallispäivänä, katselimme hotellimme tv:stä illalla uutisia (niin, uutisia maailmalta!) ja huomasimme maan posauttaneen ydinpommikokeen ihan meidän iloksemme. Myös tulvia uutisoitiin olleen pohjoisemmassa.

Meiltähän nuo hommelot menivät aivan ohi, kylillä emme nähneet minkäänlaisia viitteitä pommeista ja tulvista...

Bussi hakee meidät ysiltä ja juna lähtee kymmenen yli kymmenen. Asemalle on vain noin kymmenen minuutin matka ja ruuhkattomassa Pjonjang:issa ei tarvitse varautua mihinkään viivytyksiin.

Pohjois-Korean oppaamme Pak ja Kim johdattavat meidät asemalle ja junavaunuun saakka. Tämähän meni helposti ja näppärästi.

Saamme heti makuuvaunut, eikä koko junassa muita taida ollakaan. Olemme avo-osastolla, punkkia on kolmet päällekkäin kahdessa rivissä. Käytävälle ei ole ollenkaan seinää, myös punkkien verhot puuttuvat kokonaan. Ärsykeherkkänä en kyllä ainakaan päivällä hyödy vuoteesta mitään, korvatulpatkaan eivät auta kun aurinko välkkyy ikkunoista. Kannattaapa ottaa silmälaputkin tuleville reissuille.

Avo-osasto kolmessa kerroksessa.

Juna on siisti ja aivan täynnä, tosin ylilastia ei ole. Ravintolavaunu on muutaman vaunun päässä ja me unettomat löydämme toisemme sieltä. Pankkikorteista ei ole mitään apua myöskään junaostoksilla, Won:eja turistit eivät saa käyttää ja Kiinan Juan:eja meillä on niukasti.

Ravintolavaunussa ei oteta vastaan euroja, eikä dollareitakaan, mutta yllätys-yllätys - osastoilla kiertävässä lounasvaunussa eurot kelpaavat.

Saamme onneksi lounaat hommattua ja ravintolavaunuunkin saamme kerättyä Juan:eja parin viiniputelin hankintaan.

Matka meneekin sitten rattoisasti aina Kiinan rajalle saakka.

Jännitämme turhaan kovaksi ja tarkaksi mainostettua rajatarkastusta. Juna pysähtyy rajajoelle Pohjois-Korean puolelle ja sotilasvirkailijat marssivat vaunuihin.

Meidät komennetaan hyteittäin istumaan alimmille punkille. Siellä sitten odottelemme vuoroamme tarkastukseen. Varaudumme laukkujen penkomiseen.

Tarkastus sujuu kuitenkin jopa ystävällismielisessä ilmapiirissä, tarkastukseen otetaan vain yksi henkilö hyttiä kohti. Yksi tarkastaja huomaa ohikävellessään kännykän kädessäni ja hän pyytää saada tutkia siitä kuviani, avaan lukituksen ja odotan vähän niska kyyryssä mitä tuleman pitää.

Tarkastaja kuitenkin on lähinnä kiinnostunut kotimaan kuvistani ja kyselee parista kopterilla ottamistani talokuvasta. Tämäkin sessio kuluu hymysuin.

Rajajoki Pohjois-Korean ja Kiinan välillä. Kiinan puoli kuvassa.

Tarkastukseen menee ehkä noin tunti kaikkineen, saamme passimme takaisin ja pääsemme jatkamaan matkaa suoraan raja-joelle ja sen yli.

Jostain syystä tuntuu aika hienolle poistua maailman sulkeutuneimmasta maasta ja saapua Kiinan puolelle oma passi taskussa. Dandong:issa, rajakaupungissa juna tyhjennetään ja ilmeisesti tarkastetaan.

Lyhyen ulkoilun jälkeen palaamme asemalle uuden turvatarkastuksen kautta. Majoitumme taas avo-osastolle ja livahdamme ravintolavaunuun. Vuodeosastoilla ilma on melko paksua ja muitakin ääniä kuuluu kuin kiskojen kolkutusta.

Junailu Pjongjang:ista Dandong:in kautta Peking:iin kestää n. 24 tuntia. Junassa ystävällinen kiinalaismies hakee kaljoitteluseuraa, kieltäydyn kohteliaasti ja mietin miten erilainen maailma voikaan olla vain yhden joen eri rannoilla.

11.9. Peking

Yöllä kömmin lopulta toisen kerroksen sänkyyni pimeässä makuuvaunussa. Keski-ikäinen kiinalais-rouva vastapäisellä lavitsalla kiemurtelee punkassaan eikä ilmeisesti saa nukuttua. Sama vika meikäläisellä, uni on katkonaista ja heräilen milloin mihinkin. En kuitenkaan viitsi rapistella ja etsiä korvatulppia laukustani.

Matkanjohtajat ja oppaat vasemmalta Antsa, Kim, Vesku, Rayco ja Pak.

Peking:in rautatieasema on täydellinen vastakohta Pjongjang:in rauhaisaan ja vähäväkiseen verrattuna. Ihmisiä on kuin meren mutaa, joka puolella, ääniä, huutoa ja mustia hiuksia riittää silmänkantamattomiin.

Ennakkoon tilaamamme bussi on myöhässä, odottelemme asema-aukiolla ja sitten kollega Antsa saa puhelinyhteyden kuskiin. Odottamaton (?) ruuhka on hidastanut bussin tuloa. Ehdimme hyvin täyttää kurnivia vatsojamme viereisen MacDonald:sin appeilla.

Lopulta pääsemme bussiin ja sitä myötä varattuun Growne Plaza hotelliimme. Valitsimme hotellin lähinnä sijainnin perusteella hieman keskustan ulkopuolelta, liikenteellisesti sopivan matkan päähän lentokenttää ja iltapäivän Kiinan Muuria silmälläpitäen.

Hotellilla saamme huoneet ennakkoon, kiitos taas Antsan, nopean suihkun kautta painelemme taas odottavaan bussiimme.

Great Wall on vain tunnin ajomatkan päässä. Moottoritie on nyt kuin silkkiä verrattuna Pohjois-Korean muhkuraisiin väyliin. Aivan uudenlainen, mutta samalla tuttu, maailma avautuu myös muurille saavuttuamme - turistirysä pursuilee erilaisia kauppoja ja kojuja. Kauppiaat huutelevat kilvan meitä ruokailemaan ja ostoksille.

Vesku muurilla.

Muurille pääsee kävellen ja vaijeri-hissillä. Ensin on kuitenkin joko marssittava puoli tuntia visitor center:iltä tai liput ostettuaan matkattava shuttle:lla. Vaijerihissi ja shuttle on useimpien valinta, kaksi urhoollista matkaajaamme valitsee kuitenkin portaat.

Muuri on upea ja kerrassaan mahtava luomus. Käsittämätöntä kuinka päättäväisiä muurin rakennuttajat ja rakentajat ovat olleet tämän ihmeen tekemisessä. Muutaman tunnin vierailullamme ehdimme tietenkin nähdä vain mitättömän pienen pätkän restauroitua puolustuslinjaa. Mieleni tekisi käyttää vähän enemmän aikaa ja käydä ainakin kurkkaamassa mitä näkyy vuorten toisella puolen.

Tres Hombres menossa kohti uusia seikkailuja.

Paluumatka on pitempi, ei matkallisesti, mutta ruuhkan vuoksi matelemme tupla-ajan takaisin hotellille. Illastamme koko porukalla majoituspaikkamme kolmannen kerroksen hienossa ja ruuhkattomassa kiinalaisessa. Illallinen on maittava ja ilmapiiri odottava, sillä huomenna pääsemme kotiin ja suunnittelemaan uusia seikkailuja!

Matkanjärjestäjä: Matkatoimisto Tres Hombres Adventure Oy,  www.treshombres.fi 

Matkanjohtajina toimivat Antsa Härkönen ja Vesku Airio.

Golfia Pohjois-Koreassa!

Poikkeuksellisesti kirjoittelen tästä matkasta vähän etukäteen. Aika mielenkiintoinen reissu on lähtökuopissaan, maanantaina 5. syyskuuta lähdetään. Tällä kertaa toimin matkatoimistomme Tres Hombresin toisena matkanjohtajana yhdessä kollegani Härkösen Antsan kanssa.

Pjongjang Pohjois-Korea, tuntematon kuvaaja

Meidät matkanjohtajat mukaanlukien matkalaisia on kaksitoista kappaletta, mistään tusinamatkasta ei kuitenkaan ole kysymys - kohde itsessään on jo sen verran eksoottinen.

Puolet matkalaisista suuntaa Pyongyang Golf Complex 27 kilometria pääkaupunki Pjongjangista,  kenttä on Pohjois-Korean ainut ja paras  par 72 golfkenttä.
Omia mailoja en yhden pelin vuoksi ota mukaan sillä alustavien tietojen mukaan vuokravehkeet on Gallawayt.

Odottelen innolla reissuun lähtöä, mitättömät matkatavarani on äkkiä pakattu ja tällä matkalla jo kohteemme tarkka rajavalvonta keventää reppua mm. turhasta elektroniikasta.

Golfin lisäksi tutustumme tietysti maan kulttuurikohteisiin, meillä on paikalliset oppaat koko ajan ohjaamassa vierailuamme. Omatoimimatkailua maassa ei voikaan suorittaa. Aiommekin ottaa Pjongjangin mukaan matkatarjontaamme, mutta siitä sitten lisää tämän pilottireissun jälkeen.

Blogiin tulee siis tauko matkan ajaksi, seuraavan kerran läppärit, täppärit ja kännyt avautuvat paluumatkalla 24 tunnin junamatkalla Pjongjangista Pekingiin.
Siihen asti 헤이

Oikeutta muille eläimille

Kovasti tuntuu herättävän suuria tunteita, puolesta ja vastaan, tämä biologinen statuksemme. Monet mielenkiintoiset jopa kiihkeätkin keskustelut olen saanut jakaa aiheen ympärillä.



Haluaisin kuitenkin pureutua asiaan hieman pintaa syvemmälle ja kertoa miksi katson tarpeelliseksi puolustaa ja jopa vaatia yhdenmukaista kantaa ihmisen eläimellisyydelle.

Ääripäitä tässä hiuksia halkovassa kysymyksessä edustavat uskonnot ja tiede.
Suurimmille uskonnoille näyttäisi olevan päivänselvää että jumala(t) loivat ihmisen ja eläimet erikseen.
Siten edellämainittujen uskontojen arvoja edustaville ihmisille on luonnollista ilmaista eläimet ja ihmiset erillisinä olentoina tai ryhminä keskusteluissaan ja kirjoittelussaan.

Tiede instituutiona ja vielä tarkennettuna nk. "tiedeyhteisö" johon yleisesti hyväksytty länsimainen opetus- ja oppivelvollisuuskin pohjaavat taas yksiselitteisesti osoittaa ihmisen paikan olevan eläinkunnassa. Homo Sapiens.

Ääripäitten tieteen ja uskontojen soppaa eläin/ihminen asiassa sekoittaa puhekieleen juurtunut sanonta "eläimellisyys". Eläimellinen onkin erotteleva ja kriminalisoiva sanonta joka vetoaa molempien leirien puolustajiin tässä asiassa.
Myös sana "inhimillinen" kriminalisoidaan tietyissä yhteyksissä helposti tarkoittamaan "ihmisen ja eläimen" peruuttamatonta eroa.

En yritä sanoa etteivätkö uskonnot puolustaisi tiedettä, enkä sitäkään, että tiede yrittäisi kampittaa uskontoja. Tarkkaa rajaa näillä kahdella ilmiöllä ei ole.

Ihmettelen Suomessa esimerkiksi "Tieteen Kuvalehden" ja "Tiede" -lehtien huolimatonta sanankäyttöä ihmisen ja muiden eläinten eroavaisuuksia havainnoivasta kirjoittelustaan.
Toisaalta yhdistykset kuten "Oikeutta eläimille" ja "SEY" voisivat hyötyä työssään "eläinsuojelun" parissa tarkentamalla ilmaisuaan eläimellisen alkuperämme suuntaan.



Oikeutta muille eläimille manifesti

Puolustan ihmisen lajin kuulumista Eläinkuntaan. Olen pahoillani muiden eläinten puolesta ihmisen ylimielisestä käytöksestä kaikkia niitä kohtaan. Koen yhdenvertaisuutta norsun ja muurahaisen kanssa, sillä olenhan minäkin lihaa ja verta kuten nekin.

Ehdotan kaikille luku- ja kirjoitustaitoisille puolueetonta pohdiskelua asian parissa.
Pyrin noudattamaan omissa toimissani kunnioittavaa kielenkäyttöä muita eläimiä kohtaan. Pyrin rajaamaan "inhimillinen" -sanan käyttöä ja "eläimellinen" -ilmaisun toivoisin painuvan jo historian romukoppaan.

Terkuin Vesku - ihminen ja eläin.

HDR Lightroom asuntokuvauksessa

Olen kuvannut tuhansia asuntokuvia ammatikseni useille kiinteistövälitysliikkeille ja asunnon myyjille. Olen käyttänyt useita eri tekniikoita puhtaasta vallitsevasta valosta lähtien useamman salamalaitteen ja vallitsevan valon yhdistelemiseen saakka.

Kuvien muokkaamiseen käytän vähintään Lightroomia ja usein lisäksi Photoshoppia. Asuntoja on ollut pieniä ja suuria. On ollut valoisia ja pimeitä, värillisiä ja puhkivalkoisia. Kaikista olen selvinnyt kunnialla (ainakin omasta mielestä).

Kuitenkin yksi olosuhde on ollut aina minulle hankala, nimittäin käsittelemätön ja värjäämätön hirsitalo. Vain nämä huoneet sisällä ovat tuottaneet päänvaivaa, ulkokuvat on tietty helppo homma kenelle tahansa.

Lightroom HDR neljästä kuvasta luotuna.

Huoneistokuvauksia ammatikseen tekevät tietävät tuskallisen hyvin miten tiukassa leipä on tällä alalla. Kuvaamiseen ja usein huoneiden kuvauskuntoon saattamiseen menee helposti tunti jos toinenkin. Matkustelemisen ja kuvaamisen lisäksi kuvankäsittelyyn uppoaa aikaa.

Usein huoneistokuvaaja joutuu vaikeuksiin ikkunoista tulevan kirkkaan ulkovalon kanssa. Salamoiden kanssa voi yrittää kilpailla auringon kanssa, varjojen kanssa voi kuitenkin silloin tulla haastetta. Lisäksi luonnolliset sävyt voivat kärsiä.

Tässä harjoituksessa pääsin mielestäni aika lähelle haluamaani luonnollista fiilistä. Seuraavassa lyhyt selonteko käytetyistä menetelmistä.

Neljän kuvan HDR pohjana olleet kuvat.

Käytän tietysti jalustaa ja täyskennoisessa kamerassani 17 millin optiikkaa. Ensimmäisen kuvan (vasemmalta ylhäältä lukien) otin salamalaitteella joka on kameran päällä. Toinen kuva on kaksi aukkoa ylivalotettu, vasemman alakulman kuvassa on "oikea valotus" ja viimeisessä kaksi aukkoa alivalotusta.

Tässä harjoituksessa kamera oli säädetty aukon esivalinnalle.
Lightroomista minulla on käytössä CC -versio josta tämä HDR plugi löytyy vakiona.
Kuvien yhdistäminen on simppeliä, valitset vain kaikki yhdistettävät kuvat (Develop valikossa), valitse Photo ja sieltä Photo Merge, lopuksi klikkaa HDR.

Lightroom CC photo merge to HDR

Olen muuten oikein tyytyväinen Lightroomin antamaan lopputulokseen, paitsi värikohinan osalta. Valmiiseen kuvaan en tehnyt HDR -konversion lisäksi muita muokkauksia kuin värisäädön ja oikean laidan osalta värikylläisyyden pudotuksen.

Kokemukseni mukaan tätä tekniikkaa kannattaa kokeilla erittäin vaikeisiin olosuhteisiin, kuten hirsitaloihin. Olisi mukava kuulla teidän asiasta kiinnostuneitten kokemuksista ja tekniikoista. Kommentit ovat myös erittäin tervetulleita!