Kuvaaminen kuvapankkiin

Minkälainen kuva menestyy kuvapankissa? Voiko kuvapankkikuvaamisella hankkia tuloja tai sivutuloja? Onko olemassa kuvaajia jotka elättävät itsensä myymällä kuviaan kuvapankeissa? Myynkö kuvani liian halvalla, menetänkö sieluni...
Paljon kysymyksiä joihin on erilaisia ja päinvastaisia vastauksia keskenään riippuen vastaajasta.

Valokuvauksen harrastajille pääseminen kuvapankin listoille saattaa olla jo suuri elämys
ja ensimmäinen myyty kuva lennättää jo taivaisiin. Näin juuri kävi minullekin.

Pyöräkuva kertoo tarinan rannalle saapuneista auringonpalvojista

Joillekin kuvasta saatu hinta saattaa muodostua ongelmaksi. Kotimaisissa kuvapankeissa myydystä kuvasta saa parikymppiä mutta ulkomaisilla valtavilla pankeilla provisio saattaa olla vain joitakin kymmeniä senttejä.. Kuvapankin idea onkin myydä samat kuvat uudelleen ja uudelleen eri käyttäjille ja näin valokuvaajakin pääsee mukaville tienesteille onnistuneista otoksistaan. Alla esimerkki iStockphotosta jossa "pääsiäismunaa" on myyty yli 500 kertaa ja "aurinkorasvaajaa" yli 800 kertaa.

Pääsiäismuna http://www.istockphoto.com/stock-photo-14846671-golden-egg.php?st=df5835f
Aurinkorasva http://www.istockphoto.com/stock-photo-6116977-sun-protection.php

Parhaita kuvia saatetaan myydä jopa yli kymmenen tuhatta kertaa. Mainitut määrät ovat tietenkin vain harvojen ja valittujen kuvaajien saavutettavissa. Olen kuullut kuvaajista jotka elättävät itsensä kuvapankkikuvaajina, heitä on meillä Suomessakin.

Tampereen Näsinneulan kuva meni kaupaksi, en tiedä mihin. Sommittelussa on tilaa kuvan päälle menevälle tekstille

Parhaimmillaan kuvat tuottavat valokuvaajalle tuloja vuosikausia kuvan ottamisen ja lähettämisen jälkeen. Jotkut kuvat myös kestävät aikaa - jopa paranevat vuosien saatossa. Vanhoista kuvista hyvinä esimerkkeinä toimivat vaikkapa lähes kaikkien tuntemat New Yorkin pilvenpiirtäjien huimista rakentajista kertovat otokset - niitä myydään kuvapankeissa vielä sata vuotta niiden ottamisen jälkeenkin..

Kokeilumielessä olen laittanut (ja onnistunut saamaan) kuvia pariin kotimaiseen pankkiin, ulkomaiset isot toimistot ovat toistaiseksi valloittamatta. Istocphoto ilmoitti ensikosketuksen jälkeen että yritäpä vielä myöhemmin uudelleen. Luulenpa että esittämäni kuvat eivät aiheeltaan olleet kovin kiinnostavia noin niinkuin myynnillisesti.

Kuvituskuva voi olla näinkin yksinkertainen, kuvaa parantaisi vielä toiminta

Lähtökohtaisesti siis kuvapankkiin kannattaa lähettää vain sellaisia kuvia joita joku voisi tarvita. Esitteisiin, nettisivuille, kirjoihin, lehtiin.. Kannattaa katsella kuvapankkien "Top Ten" -listoja, sieltä löytyy aiheet joille löytyy eniten ostajia.

Kotimaisia kuvapankkeja ovat mm. www.rodeo.fi ja www.valokuvakauppa.com ulkomaisia www.istocphoto.com ja www.gettyimages.fi

Africa

Keskitalvella, vuodenvaihteessa 12-13, syntyi huippuidea matkasta Etelä-Afrikkaan. Matkaan päätettiin lähteä kolmistaan, "Tres Hombres" ja tarkoituksena oli tutkia sikäläisiä vaellukseen, ratsastukseen, golfaamiseen ja valokuvaamiseen sopivia paikkoja. Niinpä, ei ollutkaan pelkkä lomareissu suunnitteilla.

Johannesburgin kentältä vuokrattiin uudenkarhea VW Polo. Pikkuinen joutui koville kuoppaisilla asfalteilla ja African punahiekkaisilla pikkuteillä. Ajoimme peräti 2800 km parin viikon autonvuokra-ajallamme. Ensimmäinen pysäkkimme oli Waterwall vähän pohjoisemmassa Etelä-Afrikassa. Kylä sinänsä ei ollut kohteemme sillä majoituimme Ants Collectionin ratsutilalle muutaman kymmenen kilometrin päässä Waterwallista.

Olin ensimmäistä kertaa ratsailla, hevosella, aiemmat kokemukseni nelijalkaisten kyydissä rajoittuivat kameliin ja norsuun. Ratsastus villieläinten keskelle olikin huima kokemus, näimme aivan lähietäisyydeltä mm. kirahveja ja sarvikuonoja. Onneksemme leijonia ei ollut tässä reservaatissa.



 

Matka jatkui kohti Botswanan rajaa. Tarkoituksemme oli piipahtaa naapurimaassa mutta raja-asema josta yritimme ylitystä vaatikin etukäteen tehdyn varauksen johonkin Botswanan puolen lodgeen. Erikoisen järjestelyn teki ymmärrettäväksi rajajoki jonka ylityksen pystyi tekemään vain veneellä. Botswana jäi tällä kertaa siis käymättä kun toinen majapaikoista oli suljettu ja toisen hinnoittelu ei täsmännyt budjettiimme..

 

Rajalta poistuimme siis tyhjin toimin, tosin rajavartio ehti leimata meidät ulos Etelä-Afrikasta (ei minnekään) ja heti kohta takaisin. Päätimme jatkaa rajan pinnassa menevää kohtalaista tietä seuraavaan isompaan kaupunkiin Musinaan. Matkasta tulikin mielenkiintoinen kun ensin tie oli kokonaan poikki. Tulvavesi oli vienyt kokonaisen sillan mennessään! Päätimme vähän sitten oikaista.. Oikoreittimme oli alkuun ihan kelpo hiekkatietä mutta puolessa välissä tuntui kuin olisimme ajaneet punaisessa juoksuhiekassa. Pätkä oli vain noin 90 km pitkä ja minua alkoi tosissaan epäilyttämään että juutumme sinne ei minnekään.



 

Blyde River Canyon, South Africa

Pääsimme kuitenkin auringon laskun kieppeissä seuraavaan kohteeseemme Krugerin kansallispuiston porteille. Saimme vielä ystävällistä palvelua pohjoisen portin virkailijalta ja majoituksemme oli pitkän päivän päätteeksi järjestyksessä.

Reissumme oli elämyksellinen menestys kaikkine nähtävyyksineen, safareineen kaikkineeen. Ulotimme tutkimusmatkamme myös rajanaapuri Mosambiqueen. Maputo, pääkaupunki, tuli tutuksi ja pari raja-asemaa joissa meitä tietysti huijattiin maksamaan olemattomia maksuja.. Enpä suosittele Mosambicia kenellekään, pelkkää huijausta koko maa ja vieläpä kalliit hotellit. Sen sijaan pikkuinen Swazimaa oli aivan toista maata, siistiä, kaunista ja kaikki tapaamamme ihmiset erittäin ystävällisiä.



Blyde River Canyon, kirjoittaja kuvassa



Elefantit perhepotretissa



Seeprat ovat erittäin kuvauksellisia ja niitä riittää..



Ants Collection väki antilooppia hoitamassa



Game drive, Ants Collection



Game drive ja auringonlasku



Yllätys aamulla!

 

Kuvia kertyi kolmen viikon aikana luonnollisesti hirmuinen määrä, osaa en ole vieläkään ehtinyt käsitellä. Suosittelen kaikille luontokuvauksesta kiinnostuneille vastaavaa matkaa valokuvaajan paratiisiin!

Maisemakuvaus

Canon 5D mark ii, ef24-105L 1/30  ƒ/5.6  ISO 200  24 mm

Kuvaan paljon maisemakuvia matkoilla ja kotimaassa ihan vain harrastuksen vuoksi. Osittain kuvat päätyvät myös kuvapankkeihin (joilla on omat kriteeristönsä kuvien julkaisuun).

Silmää miellyttävässä maisemakuvassa on muutamia lainalaisuuksia jotka huomioon ottamalla otoksista tulee miellyttävämpiä katsella. Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen ns. "kultainen leikkaus", säännön mukaan kuva tulisi jakaa kolmanneksiin. Esimerkiksi ylimmän kuvan horisontti jakaa taivasosuuden 1/3 kuva-alasta. Kultaista leikkausta käyttäen kuvasta tulee tasapainoinen katsella.

Hyvässä maisemakuvassa tulisi olla myös kolmiulotteista syvyyttä. Syvyysvaikutelman saa aikaan ottamalla kuvaan jotain myös etualalle. Yläkuvassa etualalle on otettu pensas, mutta myös polun yläosa toimii erinomaisesti etualana.

Kolmantena mukavan maisemakuvan ominaisuuksiin kuuluu kontrastikkuus. Kuvassa tulee olla valoa ja varjoja sopivassa suhteessa toisiinsa. Hyvinkin sommitellun otoksen voi pilata mitäänsanomaton haaleus ja toisaalta huippuvalojen puute, toisaalta syvän mustan puuttuminen.


Valot ja varjot esitetään kameroiden infonäytöllä oheisen kuvan mukaisella histogrammilla. Ei ole olemassa mitään "oikeaa" histogrammia, kuvan aiheesta ja valoalueiden eroista johtuen histogrammi voi painottua taulukon oikeaan tai vasempaan reunaan. Virheet kuvassa näkyvät histogrammin valumisena oikean tai vasemman laidan (tai yläreunan) yli. Vasemman reunan ylitys tarkoittaa alueita kuvassa jotka ovat liian mustia (ei yksityiskohtia, vain mustaa mössöä) ja oikean sivun ylitys taas vastaavasti puhkipalaneita kirkkaita kohtia. Pyri siis pitämään histogrammi laatikon sisällä, kuitenkin niin että histogrammit ylettyvät mahdollisimman pitkälle lähelle laitoja.

Canon 5D mark ii, ef 24-105L 30 sec  ƒ/8  ISO 100  50 mm

Yökuvissa on aina käytettävä tukevaa jalustaa tai alustaa. Yökuvat, kuten yllä, vaatii erittäin pitkiä valotusaikoja. Nyt tarvitset muutamia säätöjä jotka löytyvät kamerasi valikoista, säätöjä pitää tehdä jos haluat kuvastasi tosi tarkan ja kohinattoman. 1. käytä Av (Nikon A) kuvaustilaa, 2. valitse herkkyydeksi ISO 100 (tai 200), 3. aseta "pitkän valotuksen kohinanvaimennus" voimaan, 3. lukitse peili yläasentoon (Canonissa "peilin lukitus") ja 4. käytä laukaisuun itselaukaisinta. Kaikki nämä temput on tarpeen että kuvastasi tulisi tarkka ja tärähtämätön.



Canon 5D mark ii, ef 24-105L, f8, 73mm, iso 100

Aivan mahtavakin sommittelu ja upea maisema voi kuvallisena lopputuloksena olla joskus pettymys huolimatta oikeaoppisesta kuvaustyöskentelystä. Meriaiheisen rantakuvan focus on selvästi keltaisissa aurinkovarjoissa. Tärkeä osa kuvakerrontaa oli myös itse merellä ja takana näkyvillä valtameriristeilijöillä. Etualan hiekka varasti kuitenkin shown ylenpalttisella kirkkaudellaan mutta tummensin sitä helposti Lightroom ohjelmassa ja pelastin näin otoksen.


Viimeinen vinkkini maisemakuviin sisältyykin kamerasi perusominaisuuksiin. Kamerasi on lähtökohtaisesti asetettu ottamaan valmiiksi pakattuja jpg -tiedostoja. Jpg on siitä kätevä että voit heti jakaa ja katsoa kuvia siirrettyäsi ne läppärille, mutta menetät helposti yli puolet kuvan alkuperäisestä informaatiosta. Valitsemalla RAW -tiedostomuodon käytät sitä vastoin kamerasi koko kapasiteettia hyväksesi (siitähän sinä olet kalliisti maksanutkin) ja voit sitten kuvankäsittelyohjelmassa helposti kaivaa esiin yksityiskohtia valoista ja varjoista. Lopulta kaikki näkemäsi upeat ammattilaisten ottamat kuvat on tehty edellämainituilla konsteilla.

Muista kuitenkin hankkia kuvankäsittelyohjelma ensin ennen kuin käännät kamerasi RAW asentoon. Kamerasi mukanakin tulee RAW-kuvien käsittelyohjelma, mutta suosittelen että hankit esimerkiksi Adobe Photoshop Lightroom -ohjelman (maksaa noin satasen) joka on joka sentin arvoinen hankinta.