Vajaa kuukausi aikaa maailman katolle lähtöön.
Canon EOS 20D EF28-135 |
Phungi Targassa lapset touhusivat pihamaalla omiaan, ja bongasin tämän kolmikon istuskelemasta kantajien eli porterien penkeiltä. Isoimmalla tytöllä oli hieno nukke, ja kaikesta päätellen se olikin hänen rakkain lelunsa. Kuvan toisen tytön ajatuksia voi vain arvailla, mutta ilmeestä päätellen nukke olisi hänellekin kelvannut. Ehkäpä kysymyksessä olikin sisarukset ja tänään oli isosiskon vuoro pitää lelua? Pikkuveikkaa nukkehommelit eivät tuntuneet sen kummemmin kiinnostavan.
Reissumme kohdistuu ensi kuussa Annapurna-vuoriston alueelle, joten tämä kolmikko jää varmuudella silloin näkemättä. Kaikkien maailman lasten mieliä kiehtoo luonnollisesti hienot uudet tavarat, mutta asialla on kääntöpuolensakin. Me turistit, nepalilaisten silmissä rikkaat ihmiset, tuomme pikkuhiljaa omaa kulttuuriamme heidän tykönsä. Lahjojen antaminen lähtee varmasti turistin sydämestä, kuitenkaan emme voi jokaista auttaa tai lahjoa. Ihana lahja tekee pienen ihmisen varmasti iloiseksi, mutta samalla muun katraan kateelliseksi ja jopa syrjiväksi. Mieti siis, mitä ja miten paljon haluat antaa.
Perinteisesti olen pakannut matkaan kuulakärkikyniä (nyt siis tiedät minne kaikki hävinneet kynäsi päätyvät), pyyhekumeja ja jopa pieniä ruutuvihkoja. Pienet koulutarvikkeet ovat köyhille lapsille tarpeellisia ja niitä voi antaa kaikille. Lapset osaavat kyllä pyytääkin, "give me pen", on ihan yleinen kysymys lapsilauman keskuudesta. Pyytävät lapset rahaakin ja makeisia, mutta näihin kannattaa suhtautua varovaisemmin.
Kannattaa miettiä myös miten lasten vanhemmat suhtautuvat, ajatteleppas jos tuntematon tarjoaisi sinun lapsellesi leluja, makeisia tai rahaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti