lauantai 19. marraskuuta 2011

Golfia Himalajalla

Huikea Himalayan Golf Course, Pokhara. Useilla lyöntipaikoilla oli sadan metrin korkeusero väylälle.
Kuudes Nepalin reissu takana, Himalayan lumous pitää yhä otteessaan. Matkamme focus oli hieman aiemmasta "hikeä, portaita, jakinpaskaa, vatsatautia" -kaavasta poikkeava. Tällä kertaa vietimme vain kymmenen päivää maailman katolla, ja siitäkin kaksi golfkentillä. Oleskeluamme väritti myös poikkeuksellinen sää, normaalisti marraskuussa on kuivaa ja kirkasta - koko vuoden paras trekkisää. Nyt ilmassa oli jatkuvasti sumua, pilviä ja jopa rankkojakin vesikuuroja. Lämpötilatkin laskivat tavanomaisen parinkymmenen asteen alapuolelle.
Gokarna Golf. Sininen tii vastaa kotimaan keltaisia.
 Ensimmäinen golf-kosketus oli Gokarna Forrest Resortin upea kenttä Kathmandussa. Kenttä oli hienossa kunnossa ja käytössä golfautot, sekä Aasian malliin pakolliset caddiet. Gokarnan kenttä on rakennuttu kumpuilevaan maastoon noin puolen tunnin ajomatkan päähän Kathmandun keskustasta. Kathmandu sijaitsee noin 1400 metrin korkeudessa merenpinnasta ja kenttä vielä muutaman sata metriä korkemmalla. Jätimme kaikki golf-varusteet kotiin ja tyydyimme pelaamaan vuokravälineillä, taas kerran tuli todettua että peli ei ole varusteista kiinni - yhtä haastavaa omilla tai vierailla. Kenttää ympäröi tuuhea sademetsä, pallo hukkui helposti väylän reunan aluskasvillisuuteen ja kauemmas jorpakkoon lyödyt kannatti unohtaa saman tien mönkiäisten ja kasvuston tuuheuden takia. Lisämaustetta peliin toivat apinat, ne parveilivat useilla greeneillä ja lyöntipaikoilla, "varo apinaa" - olikin aivan konkreettinen huomautus tällä kentällä. Puolen matkan krouvissa tapasimme myös Suomen Nepalin suurlähettilään Asko Luukkaisen, hän pelasi yksin ja päästimme hänet ryhmämme edelle tauon aikana.

Suurlähettiläs Asko Luukkainen ja kirjoittaja Gokarnan klubitalolla.
Himalayan Golf Course olikin sitten astetta eksoottisempi kokemus. Kenttä sijaitsee Pokharassa, parisataa kilometriä Kathmandusta länteen. Keskustasta kentälle selviää puolessa tunnissa autolla, kannattaa kuitenkin varmistaa kuskilta että hän tietää minne ollaan menossa. Kaupunkien keskustojenkin tiet Nepalissa ovat surkeassa kunnossa, mutta tie Himalayan kentälle muuttuu metri metriltä vielä pahemmaksi. Epäusko kasvaa vielä lisää kun aletaan olemaan lähellä klubitaloa, maasto on alavaa peltoa ja kentällä pitäisi olla huikeita korkeuseroja. Lopulta peliseurueemme saapuu isolle lukitulle rautaportille, jostain tyhjästä ilmestyy paikallinen mies avaamaan portin. Edelleenkin epäilemme olevamme väärässä paikassa. Aavemainen, kolossaalinen, loppuunrakentamaton klubitalo jää taaksemme, matka jatkuu ohi keskeneräisten kaksikerroksisien loma-asuntojen ja lopulta saavumme "klubitalolle". Arvoitus ratkeaa vasta pihassa, kenttä on rakennettu tasamaata halkovaan syvään ja laakeaan joenuomaan. Ensimmäiset pari väylää pelataan "maan päällä", kolmoselta lyödään jo huima avaus rotkoon. Väylien kunnossapito tapahtuu biomekaanisesti. Kentällä parveilee nautoja, härkiä, paikallisia ihmisiä, jopa sotilasjoukkue tarpoi yllättäen kentän halki. Greenit on hyvässä kunnossa, mutta reiät varmaankin alkuperäiset. Viheriöt on ympäröity piikkilangoilla karjan vuoksi ja niille pääsee näppäristi metallisista pyörö-ovista. Himalayan Golf on nimensä ansainnut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti