Golf summary

Golfkentillä syksy piilottaa poloisien pelaajien pallot kuivuneiden lehtien alle. Lätäköiden vesi tirskuu ehtoopuolen golfkenkien saumoissa. Koko kesän saldoksi jää aina muutama mukava kierros, eli pelit joidenka tuloskortit säilyy pitkään työpöydän laidalla - tasavahvoissa asemissa perheen valokuvien kanssa.

Henkilökohtainen golfsaldoni on 71 kokonaista kierrosta tänä vuonna. Se tekee noin 320 tuntia liikuntaa peruskestävyysalueen keskisykkeelläni (110). Varsinaiselle pelikaudelle laskettuna kehitin kuntoni perusjalkaa siis 2,3 tuntia joka ainoa päivä (ajalla touko-syyskuu, 150 pv.) Ilmankos valmisteluharjoitus Pispalan Portaissa meni eilen helpommin kuin vuoden 2008 vastaavat.

Peruskestävyys on se kunnon osa joka kaikista helpoimmin laiminlyödään, myös huippu-urheilupiireissä. Harjoittelu ei oikein tunnu vastaavan siihen "hukattua" aikaa, kun koko aikana ei hiki irtoa. Mutta, kestävyyskunnon ja maximivoiman optimaalisen kehityksen taustalla on aina erinomainen peruskunto.

Kuva golfhanskastani, torstain sateisen kisan, ja sen auton takakontissa vietetyn yön jälkeen, kertoo jotain tuntemuksistani lajiin tällä hetkellä... Ehkäpä peli ei sujunut ihan mallikelpoisesti kun varusteetkin olivat huoltamatta.

Huomasin hanskan ryppyisen olemuksen auton takakontissa porrastreenin jälkeen. Sommittelin ensin kuvalle taustaksi golfbägiä mailoineen, sitten konepeltiä ja sorapihaa. Lopulta ymmärsin hanskan itsessään kertovan koko tarinan, siis mahdollisimman yksinkertainen ja neutraali tausta. Auton takakontin luukun sisäpuolelle on kiinnitetty musta äänieristehuopa, sain hanskan kiinni siihen helposti sen tarrakiinnikkeellä.
Luonnonvalo riitti pilvisenä iltapäivänä vielä ISO 1600 herkkyydellä, aukko 4.0, polttoväli 75, aika 1/125 käsivaralta. Pakettiobiska ef 24-105L 4.0 is usm. Canon eos 5D mark II.

Peruskuntoilu jatkuu tänään, Hiisi-golfia Lempäälässä!

Lontoossa

Camera	Canon EOS 5D Mark II
Exposure	0.008 sec (1/125)
Aperture	f/4.0
Focal Length	105 mm
ISO Speed	1600

Canon EOS 5D Mark II

0.008 sec (1/125)

f/4.0

105 mm

1600

Tyttäremme sai viime joulukuussa aivan kuningasidean - iskän kanssa piti päästä Lontooseen. No, jotenkin arvasin reissun liittyvän ostoshässäkkään, joten varauduin mentaalisti tahkoamaan Oxfordstreetiä edestakaisin. Lennot tilattiin Ryanairilta "näppärästi" netissä.

Hotellikin onnistuttiin varaamaan, tarjontaa oli vähintäänkin riittävästi. Yritimme tietenkin etsiä erittäin edullista, hyvätasoista ja sijainniltaan loistavaa majapaikkaa. Aivan luonnollisesti nuo kaikki kriteerit eivät täyttyneet varaamamme hotellin suhteen. Saimme kuitenkin edullisen ja hyvällä paikalla sijaitsevan majapaikan nimeltään Wellington Hotel. Kävellen Oxfordstreetille meni 45´, Westminster Abbey 20´, London Eye 30´ ja Piccadilly Circuit 30´. Hotellin henkilökunta oli oikein kohteliasta ja mukavaa, jopa aamupala oli ihan brittiläiseksi kelvollinen. Hotellissa tuntui selvästi historian havinaa; vuoteetkin oli hankittu 1. maailmansodan ylijäämävarastosta. Kaiken kaikkiaan kokemus oli ihan positiivinen, ainut mitä oikeasti olisin toivonut oli vessa ja suihku omassa huoneessa.

Aivan pakollisia turistikohteita meille olivat Harrodsin tavaratalo, London Eye ja Madame Tussaudsin vahakabinetti. Kuvia tuli luonnollisesti räpsittyä ja niitä voi katsella Flickrissä. Maailmanpyörä oli kiva ja tavaratalo iso, mutta vahakabinetti oli poikkeuksellisen miellyttävä yllätys. Tussaudsin "nuket" olivat erittäin hyvin tehdyt ja aidon ihmisen näköisiä, ja niitä oli paljon - useassa kerroksessa. Suosittelen Thussaudia! Niin, ja siellä minä tuohon Tomppaankin törmäsin.

Pispalan kautta Himalayalle

Vietin eilen laatuaikaa Sirpan ja Leevi-koiramme kanssa tallustellen edestakaisin Pispalan portaita Tampereella. Varustuksena meillä (kannettavan koiran lisäksi) oli päiväreput, joissa tietty kaikki tulevaa Nepalin reissua varten suunnittelemamme kamat. Onneksi suurimman osan vaatteista ja tavaroista kantaa reissulla paikalliset porterit. Sää oli eilen mainio, ja portaissa viihtyi lisäksemme kaikenlaisia urheilijoita. Tungosta ei kuitenkaan ollut, joten saimme suunnitelman mukaiset kolme nousua tehdyksi ilman jonottamista.

Kokeilin kameravarustusta ja tulin siihen tulokseen että kantamani ef 70-200L f2.8 is usm on turhan painava jötikkä rinteeseen. Täytynee tyytyä pakettiobiskaan, tai jos talous antaa periksin niin sitten hankintaan 24-70L f2.8 is usm. Testasin myös BG-E6 akku/ pystykuvauskahvaa kiinnitettynä kameraan. Kamera oli kävelyn aikana kiinni Cotton Carrierin liivissä rinnan päällä. Varustus osoittautui ongelmalliseksi koska akkukahva lisää muutenkin isokokoisen kameran kokoa ja kiinnitettynä rintapidikkeeseen estää näkemästä kenkien kärkiä alaspäin kävellessä. Muuten varustus tuntui napakalta ja tutulta. Reppuna minulla on Haglöfsin Tight Pro 48 litrainen ja kengät Lowalta. Takki Jack Wolfskin ja ohutta fleeceä alle urheilupaidan kanssa.

Normaalilla kävelyrytmillä portaat kapuaa viidessä - kuudessa minuutissa per suunta. Käykääpäs kokeilemassa, laskekaa raput niin monta kertaa että saatte peräkkäin kaksi samaa tulosta. Samalla voitte selvittää vuoristokuntonne, viisi peräkkäistä nousua/laskua kahdeksan kilon repun kanssa ilman taukoja ja olette riittävän hyvässä kunnossa esimerkiksi Everestin perusleirin reissulle.

Kohti Nepalia

Kuvattu Nokia E7 matkapuhelimella, softattu Lightroom kolmosella

Puolitoista kuukautta aikaa lähtöön kuudennelle Nepalin trekkille! Tänään keräsin oleellisimpiä kamoja Tatonkan uuteen trekkikassiin.
Joka reissulla kaman määrä vähenee jonkin verran, viime reissulla trekkikassi oli kokoa XL, nyt riittää L. Tosin tämä matka on oleellisesti aiempia lyhyempikin, niin matkan kuin ajankin puitteissa.

Kengät on tärkeimmät. Ne eivät saa missään nimessä puristaa, siksi ne ovat vähintään puolitoista kokoa "liian suuret". Kenkien ulkonäöllä ei ole yhtään mitään väliä, kunhan ne eivät hierrä, purista eivätkä muutenkaan ilmoittele olemassaolostaan millään epämiellyttävällä tavalla. Nykyiset jalkineet ovat jo pari reissua Himalayan polkuja kierrelleet, kerran Annapurnalla ja viimeksi 2008 vuonna Everestin alueella.

Kamera. Eos 5D mark ii, Bg-e6 (pystykahva/akkuperä), ef 24-105L is usm, Speedlite 580, Gitzo hiilikuitujalusta, polarisaatiosuodin, puoliharmaasuodin ja liukuvärisuodin. Akkuja, muistikortteja ja hankinnassa olisi vielä Epsonin matkakokoinen uusi varmuuskopiolaite. Varmuuskopiot olisi hyvä saada, vaikka muistikortitkin ovat ihan luotettavia. Tällä kertaa reissuun pääsee ensi kertaa Cotton Carrierin mainio "kameraliivi". Liivi on aivan käänteentekevä ison ja painavan kameran kuljetuksessa. Tähän mennessä olen menestyksellä käyttänyt liiviä mm. laskettelurinteessä suksien kanssa, kamera pysyy liivin pikakiinnityksessä kuin tauti.

Marraskuun reissumme suuntautuu Annapurnan eteläisille alueille, Ghorepani (Hevosvesi) ja Poon Hill ovat tällä kertaa kohteenamme. Auringonlaskut ja nousut sekä uskomattomat vesiputoukset pitäisi tällä kertaa saada oikein erityiskäsittelyyn. Päivitän reissutunnelmia ehkäpä viikon kuluttua. Nyt viikonloppuna on luvassa reissuporukan tapaaminen ja kas kas - pari kierrosta golfia!

Meripoika pulassa

Kävin tänään Suomen Turussa sosiaalisen median Gurulla opissa. M&M Kuntotalon Sami Hurmeella on kaikki kikat, konstit ja tietämys hallussa, opetuksen tuloksia voit nähdä jo tälle sivulle ilmestyneissä gadgeteissa ja linkeissä (pääsinpäs brassailemaan oppimallani slangilla).

Camera	Canon EOS 5D Mark II
Exposure	0.003 sec (1/320)
Aperture	f/8.0
Focal Length	45 mm
ISO Speed	200

Canon EOS 5D Mark II

0.003 sec (1/320)

f/8.0

45 mm

200

Turku tarkoittaa tärkeitä muistoja minulle. Opiskelin 1981-82 Turun suomenkielisessä merenkulkuoppilaitoksessa - Suomen Joutsenella. Oppitunnit ja -päivät vietettiin itse Joutsenella ja asuntola oli Samppalinnanmäen kupeessa. Myös Itäiset ja Läntiset pitkät kadut tulivat tutuiksi kun nuoret merikarhujen alut opettelivat iltaelämän alkeita..
Me oppilaat saimme kerran luvan kiivetä mastoihin, ja tietysti minun piti Eeronheimon Jounin kanssa päästä käymään isossa mastossa. Ensin kiivettiin märssykoriin, siihen alimmaiseen. Sitten ylempään koriin, sinnekin kiipeämisen joutui tekemään epämukavasti negatiivessa kulmassa olevia narutikkaita pitkin. Kiipesimme yhtäjalkaa Jounin kanssa niin ylös kuin vain mastoon lopulta pääsimme ja jäimme hetkeksi ihailemaan saavutustamme ja upeita Aurajokimaisemia.
Lopulta Jouni kiipesi ketterästi alas, mutta minä jäin omalle puolelleni mastoa valokuvaamaan vielä hetkeksi. Alaslähteminen negatiivisessa kulmassa tuntui jännittävältä ja vähän pelottavaltakin, mutta menihän se Jounikin.. Lahonnut köysistö katkesi jalkojeni alta juuri kun olin saanut ruhoni koko painollaan korin alle köysien varaan, ja jäin pelkistä käsistäni roikkumaan vantteihin (pitkittäiset köysistöt/vaijerit)! Sain sitten rimpuiltua itseni takaisin koriin ja jäin sinne tutisemaan kuin haavan lehti. Kannella muut oppilaat ja opettaja katselivat siihen malliin minua, että päätin yrittää laskeutumista toiselta puolelta samantien - ennen palokunnan ja "kympin uutisten" kuvausryhmän kutsumista.
Saatte uskoa että polvet löi loukkua kun lopulta pääsin turvallisesti laivan kannelle. Kiipeilymme loppui sitten siihen paikkaan, eikä merenkulkuoppilaitoksen rahat riittäneet köysistöjen uusimiseen vielä moniin vuosiin. Taidettiin lopulta olla Jounin kanssa viimeiset Merimiesoppilaat Joutsenella jotka siihen mastoon kiipesivät.

Pyy

Olin tippua sohvalta kun klo 08.15 iso pyy kolahti keittiön ikkunaan. Sirpakin heräsi ja tuli silmät pyöreänä ihmettelemään että mitä se ukko nyt mellastaa. Pyyn on täytynyt olla suunniltaan kun se on tähdännyt ikkunaruudun n.50 x 40 osaruutuun. En keksi muuta kuin että se on paennut petolintua. Ihme että lasi kesti kolauksen, pyy painoi arviolta lähemmäs kilon! Olipahan ensimmäinen pyy jonka olen nähnyt läheltä, upea lintu.
Tähän mennessä olen saanut kuvakennolle myös ketun ja hirven, nämä tosin elävinä. Kettu oli iso ja harmaaturkkinen, sillä riitti puuhaa pihalammen penkkaan majoittuneen vesimyyrän esiin kaivamisessa. Hirvi käväisi vain juomassa pahimpaan janoon. Naapuri kuvasi ihan lähistöltä kuolleen peuran jonka ilves oli jäljistä päätellen tappanut. Ilmeisesti asumme jonkinlaisessa korkeasaaressa, terveisiä Ylöjärveltä.

Canon EOS 5D mark II
EF 70-200L f2.8 is usm
1/100s, f2.8 ISO 250

Lauantai on siivouspäivä. Aamu alkoi lupaavasti golfilla, ja kääntyi iltapäivästä kotityöosastolle. Synnynnäinen kykyni väistellä siivoustalkoita ei toiminut tänään, tosin sain armosta minimaalisen tehtävän matontamppausosastolle.
Kuvan matolla on historiansa. Anoppi on sen valmistanut omin kätösin ja veikkaanpa että juuri tämä kyseinen kude kuuluu juuri siihen sarjaan joka nostettiin vihreän datsunini kyytiin armaan vaimoni kotipaikalta vuonna 1983. Siitä alkoi jo yli 25 vuotta kestänyt yhteinen (useita sääilmiö-ilmaisuja sisältävä) taipaleemme.
Tamppasin mattoa nämä ajatukset mielessäni, illalla join vielä muutaman oluen..

Camera Canon EOS 5D Mark II
Exposure 0.003 sec (1/320)
Lens EF70-200mm f/2.8L IS USM
f/8.0
Focal Length 200 mm
ISO Speed 100
Software Adobe Photoshop Lightroom 3.4.1

Alku

Ensimmäinen kuva. Kuvan minusta otti joku kahdeksan hengen seurueestamme Nepalin Annapurna circuitilla marraskuussa 2006. Ulkona satoi vettä ja rakeita siihen malliin että kanatkin menivät ulkona terassipöytien alle piiloon. Kuukauden kestävä ja yli 300 kilometriä pitkä marssi alkoi olla takana. Rommipullot eivät ole mitään rekvisiittaa, vaan ne on kumottu hyvässä yhteisymmärryksessä parempiin suihin - reissun loppumisen kunniaksi.

Tarkoitukseni on kirjoittaa tähän blogiin kuvauksia intohimoistani, Nepalista, golfista ja valokuvauksesta. Johtavana ideana on, blogin nimen mukaan, kertoa tarinoita kuvien takaa. Tulen liittämään kuviin mahdollisimman tarkat tekniset tiedot jotta ne palvelevat valokuvauksen tekniikasta kiinnostuneita lukijoita. Samoin golf kuin vaellusreissutkin pyrin kirjoittamaan tuntojeni mukaan, ehkäpä niistäkin kertomuksista on iloa joillekin samoja asioita suunnitteleville tai harrastaville. Kiitos kun luit blogiani!