|
Me oppilaat saimme kerran luvan kiivetä mastoihin, ja tietysti minun piti Eeronheimon Jounin kanssa päästä käymään isossa mastossa. Ensin kiivettiin märssykoriin, siihen alimmaiseen. Sitten ylempään koriin, sinnekin kiipeämisen joutui tekemään epämukavasti negatiivessa kulmassa olevia narutikkaita pitkin. Kiipesimme yhtäjalkaa Jounin kanssa niin ylös kuin vain mastoon lopulta pääsimme ja jäimme hetkeksi ihailemaan saavutustamme ja upeita Aurajokimaisemia.
Lopulta Jouni kiipesi ketterästi alas, mutta minä jäin omalle puolelleni mastoa valokuvaamaan vielä hetkeksi. Alaslähteminen negatiivisessa kulmassa tuntui jännittävältä ja vähän pelottavaltakin, mutta menihän se Jounikin.. Lahonnut köysistö katkesi jalkojeni alta juuri kun olin saanut ruhoni koko painollaan korin alle köysien varaan, ja jäin pelkistä käsistäni roikkumaan vantteihin (pitkittäiset köysistöt/vaijerit)! Sain sitten rimpuiltua itseni takaisin koriin ja jäin sinne tutisemaan kuin haavan lehti. Kannella muut oppilaat ja opettaja katselivat siihen malliin minua, että päätin yrittää laskeutumista toiselta puolelta samantien - ennen palokunnan ja "kympin uutisten" kuvausryhmän kutsumista.
Saatte uskoa että polvet löi loukkua kun lopulta pääsin turvallisesti laivan kannelle. Kiipeilymme loppui sitten siihen paikkaan, eikä merenkulkuoppilaitoksen rahat riittäneet köysistöjen uusimiseen vielä moniin vuosiin. Taidettiin lopulta olla Jounin kanssa viimeiset Merimiesoppilaat Joutsenella jotka siihen mastoon kiipesivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti