perjantai 16. syyskuuta 2016

Pohjois-Korea, meno-paluu


Julisteita myynnissä

Pientä kutinaa ja jännittävää kihelmöintiä on ilmassa. Lentolipussa lukee Helsinki-Peking ja jatko-lentolipussa Peking-Pjongjang.
Helsingissä Finskin suora lento myöhästyy 40 minuuttia. Lasken että meille jää kuitenkin ihan mukavasti aikaa terminaalin ja koneen vaihtoon. 

12 hengen ryhmämme koostuu erittäin kokeneista matkaajista ja meistä kahdesta Tres Hombresin matkaoppaasta. Puolet porukastamme on golfaajia ja juuri kolopallon ympärille tämä reissunme onkin rakennettu. 

Ilmaan päästään ilmoitetussa ajassa ja 7 tunnin lento sujuu yllättävän kivuttomasti ajan kuluessa kirjoittelun ja matkaajien kanssa keskustellen. 

Jatkolento löytyy bussilla ja junalla siirtyen. Kiinan agenttimme Jenny tuo vielä täsmällisesti Pohjois-Korean viisumimme tapaamispaikallemme Starbucksiin. Olen ensimmäistä kertaa matkalla maailman suljetuimpaan valtioon ja täytyy myöntää että jo lento Koryo Airin omalla kalustolla pikkaisen jännittää. 

TU-204-100, Tupolev on peloistani huolimatta nykyaikainen ja ilmeisen hyväkuntoinen. Vain puolentoistatunnin loikkauksella siirrymme mystiseen Pohjois-Koreaan. 
Seuraava helpotuksen huokaus pääsee maahantulotarkastuksessa joka sujuu lähes ilman viivytyksiä. Saamme jopa pitää puhelimemme kunhan emme vain käytä wifiä ja/tai yritä soittaa niillä. Rikkeestä on luvassa 1500 dollarin rangaistus. 

Kaksi opasta odottaa meitä bussikuskin kanssa ja ilmenee että toinen oppaista oli auttamassa meitä maahantulotarkastuksessakin. Vanhempi opas Pak vaikuttaa tomeralta ja määrätietoiselta, Nuorempi neiti Kim taas heti mukavalta ja helposti hymyilevältä. Kuskimme Ri on taas kuin suoraan Bruce Leen toimintaseikkailuista repäisty. 
Hotellimme Pjongjangissa, Yanggadko Hotel sijaitsee saarella aivan keskustan tuntumassa

Yanggakdo hotellille on vain puolen tunnin hieman töyssyinen matka pitkin käsittämättömän leveitä, mutta lähes tyhjiä, asfalttipolkuja.

Pjongjangissa hämmästyttää ensimmäisenä huikeat pilvenpiirtäjät ja tietysti korkeat valtiolliset rakennukset. Pysähdymme parissakin kohteessa ennen hotellia ja vaikka matka on ollut väsyttävä ja pitkä niin nyt kukaan ei haukottele, ellei sitten suorastaan hauko henkeä. 

Hotellimme sijaitsee saarella ja meillä on vapaa kulku ulkona, saarelta poistuminen on kuitenkin luvatonta. 

7.9.2016 Yanggakdo Hotel Pjongjang

Tutustuimme vielä illalla hotellimme 47 kerroksen pyörivään ravintolaan. Kaupungin siluetti piirtyy pimeässä länsimaihin verraten vähempien valojen hehkuttamana. Hetken päästä ymmärrän että valon puute johtuukin mainosvalojen lähes täydellisestä puuttumisesta.

Ensimmäisen päivän ohjelmamme vie meidät aluksi etelään suoraan Koreoiden rajalle. Oppaiden joukkoon liittyy nuori kaunis videokuvaaja "camera-woman" Jon. Kuvaaja on "yksityisyrittäjä" joka seuraa meitä koko reissumme ajan ja päätteeksi saamme ostaa hänen tekemänsä videon - huikeaa!

Bussimme on ihan mukava mutta tiestön kunto suorastaan kehno, paikallisilla "lemminkäisillä" tulee olemaan valtavat urakat edessään sitten joskus kun maa päättää pistää tiestönsä kuntoon. Nyt köröttelemme 60-80 km tunnissa moottoritiellä väistellen suurimpia kuhmuja ja koloja.
Puolimatkan krouvi, motarilla ei ollut ihan älyttömästi liikennettä.

Puolimatkassa pysähdymme jaloittelemaan "liikenneasemalle". Merkillistä kyllä täälläkään ei ole bensamittareita! Suosittu taukojumppa on mennä loikkimaan moottoritielle valokuvia ja selfieitä ottamaan. Autoista ei ole juurikaan huolta sillä niiden tulon näkee kaukaa - jos niitä nyt yleensäkään sattuu tauon aikana tulemaan.

Miljoonan töyssyn ja muhkuran jälkeen saavumme pienen kaupungin läpi ajettuamme demilitarisoidulle vyöhykkeelle. Yllätys yllätys - saimme valokuvata hyvin vapaasti täälläkin, ja kyllä kamerat räpsyivätkin. Sotilaita ei kuitenkaan ollut täälläkään lupa kuvata, lukuunottamatta komeaa sotilasopasta koppalakkeineen.

Historiapläjäyksen päätteeksi saavumme kriittiseen pisteeseen, pääsemme kuvaamaan suoraan rajaa yhdistäviä rakennuksia ja odottelemme josko sadan metrin päähän toiselle puolen rajaa tulisi vastaavia ryhmiä meitä töllistelemään.
DMZ, mediavastaava tulkkeineen esitteli meille aluetta ja historiaa
Rajalla käynti on huikea kokemus ja kannattaa ehdottomasti kuunnella korva tarkkana oppaiden luennot. Paikalla on merkittävä historia, pöydillä ja esitellyissä huoneissa on koettu suuria tunteita muunmuassa perhekohtaamisissa ja sotaherrojen neuvotteluissa.
Etualalla Pohjois-Korean puoli, taka-alan rakennus kuuluu Etelä-Korealle.

Rajavierailu päättyy ja palaamme läheiseen Kaesongin kylään tutustumaan museoon jossa esitellään muinaista Korean esineistöä satoja ja tuhansia vuosia ennen maita erottanutta sotaa.
Antsa on liittynyt Kongmin:in vartijakaartiin.
Tutustumme vielä saman päivän aikana historiallisen hallitsijan Kongminin kaksoiskukkula hautamonumenttiin, paikka sijaitsee vähän syrjemmässä isommilta teiltä ja onkin hienoa nähdä maaseutua samalla toisestakin kulmasta.
Vesku matkalla Pjongjangiin, silmälasit (oikeassa kädessä) jäivät myöhemmin golfkentälle.
Päivä on pitkä jo muutenkin mutta särmäkkä oppaamme Pak ehdottelee vielä yllätysvierailupaikkaa. Väsyneet kulkijat eivät aivan innosta hihku, mutta päättäväinen oppaamme vakuuttelee tämän saattavan kiinnostaa meitä kuitenkin...
Pjongjangiin tullaan vähän haukottelevissa tunnelmissa, mutta unihiekka karisee äkkiä silmänurkista kun selviää että yllätysvierailumme kohdistuukin Pjongjangin ensimmäisille Olutfestareille!
Pjongjangin ensimmäiset perinteiset olutfestarit, meillä oli ilo olla ensimmäiset (?) suomalaiset festareilla!


Suomessakin uutisoitujen tietojen vastaisesti olut-tarjontaa onkin enemmän kuin yksi, valittavana onkin peräti seitsemän erilaista mallasjuomaan. Valitsen halvimman vaihtoehdon, 50 sentin hintaisen 100 % riisioluen, sillä vain gluteeniton juoma sopii minulle. Kalleinkin tuoppi irtoaa parilla eurolla, hyvää näyttää olevan ainakin jos ryhmämme jäsenien ilmeistä voisi päätellä.

8.9.2016
Tänään on vihdoin Golf -päivä! Jakaannumme kahteen ryhmään, toinen tutustuu Pjongjangin metroon ja muihin lukuisiin sekä yllättäviinkin kohteisiin.
Luonnollisesti minun kunniani on olla golfryhmän vetäjänä.
Golf-maa-bongaaja Esan 1000:s golfkenttä!
Pjongjang Golf Course sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä pääkaupungista ja hotellistamme. Puitteet on komiat, vain asiakkaat puuttuvat. Yksi pariskunta sentään lähtee ennen ryhmäämme.
Saamme tietysti Aasian malliin kaikki omat caddiet avustamaan ja ohjaamaan peliämme.

Kenttä vaikuttaa hyväkuntoiselta! Väylät ovat melko kapeita hehtaariavauksilleni ja monta avausta meneekin metsiin ja out of bound:hin. Dog-leg:jä on aika monta, bunkkereita ei ole paljon mutta ne saisivat olla paremmin hoidetut. Väyliltä ja raffeista on melko helppoa lyödä, tosin vaikeaakin raffia riittää.
Vuokramailat ovat kaikilla käytössä, kaikki saavat samanlaisen ihan laadukkaan setin.

Yhdellä pelaajallamme on juhlakierros menossa - Mäkisen Esa paukuttaa peräti tuhannetta golf-kenttäänsä! Esa pelaakin loistavasti ja voittaa pistebogey-kisamme selkeästi. Voittajan on helppo hymyillä, mutta olen minäkin ihan tyytyväinen vaikk'en tulosta saanutkaan.

Klubilla käydään vielä suihkussa ja nautitaan maittava lounas, sitten kirmaistaan takaisin Pjongjangiin toisen ryhmän kannoille.
"Lasten Palatsi" on seuraava kohteemme ja totta vieköön tässä mammuttimonumenttien maassa palatsi on palatsi - vaikka sitten olisikin tehty lapsille.
Uskomattoman taitavia esityksiä Lastenpalatsissa.
Arviolta pari tuhatta katsojaa vetävä katsomo on lähes täynnä, suurin osa maassa samalla hetkellä vierailevista turisteista on ilmeisesti satutettu tähän samaan näytökseen. Lehtereillä ja kaikkialla seassamme on myös paikallisia pariskuntia, uskoisin heidän olevan esiintyjen vanhempia.

Esitykset ovat kyllä huipputasoa, pikku-pianistit, viulistit, rumpalit ja toinen toistaan taitavammat osaajat pistelevät parastaan lavalla. Täytyy kyllä myöntää että joissakin kohdin vähän silmänurkkakin kostui pikkasen esityksiä ihaillessa.
Herkkäkorvaisena päätin kuitenkin ottaa korvatulpat mahdollisella seuraavalla kerralla mukaan, sillä musiikki soi  vähän liian kovaa minun makuuni.
Videokuvaajamme Jon
Päivän  päätteeksi suunniteltu tavarataloshoppailu jäi valitettavasti väliin aikataulumme venymisen vuoksi. Jäimme kuitenkin kaupungille ruokailemaan. Ja kas vain, ruokailun päätteeksi oppaamme innostuivat esittämään karaokea upean kansantanssi esityksen jälkeen. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin kaikki aika väsyneitä ja jouduin nolosti pyytämään äänenvoimakkuuden hiljentämistä.

9.9.2016 Pohjois-Korean Kansallispäivä
Tänään vierailemme Ikuisen ja Suuren Johtajan Mausoleumissa Pjongjang:issa. Kaikki hotellin asukkaat ovat näköjään lähdössä, sillä kauluspaitaa, kravattia ja vähän siistimpää mekkoa on kaikilla päällä.
Mausoleumille on pikku pyrähdys bussillamme, muutama ryhmä on ennättänyt ennen meitä ja saamme sitten odotella vartin verran vuoroamme nelirivissä edeten. Turvatarkastuksia tarkastuksen perään, pitkiä käytäviä rullakuljettimineen riittää. Minulta ja kollega Antsalta tivataan viimeisessä tarkastuksessa rannekellojemme ominaisuuksista, mutta muuten koko ryhmä pääsee ilman nuhteita eteenpäin.
Saavumme hämärrettyyn suureen huoneeseen jossain mahtavan palatsin keskiosissa, siellä makaa lasiarkussa Kim Il Sung, palsamoituna ja levollisesti. Nyt opas johdattaa meidät kolmiriveissä muutaman metrin päähän arkusta, kumarramme yhdessä oppaan johdolla ja siirrymme arkun vasemmalle sivulle, taas kumarrus ja vielä sama oikealla sivulla.
Perustelen itselleni toimintaa samalla tavoin kuin toivoisin meidänkin vierailijoidemme tekevän maassamme vieraillessaan meille tärkeimmissä kohteissa. Maassa maan tavalla.

Kierros mausoleumissa jatkuu henkesalpaavien mitali- ja valtiovierailujen yhteydessä annettujen kokoelmien tutustumisella. Molemmille johtajille on samanlaiset trofee-hallit. Huomaamme myös suomalaisen valtuuskunnan vierailleen maassa, Orimattilasta vitriiniin on päätynyt jonkinlainen muistomitali!
Kim Jong Il:in mausoleumi on lähes täsmälleen samanlainen kuin edellinenkin, trofee-huonetta myöten.
Vielä näemme herrojen käyttämät junanvaunut ja osan panssaroiduista ajoneuvoistakin.
Mausoleumin jälkeen käväisimme kansanjuhlaa todistamassa. Autonkuljettaja odotti ilmeisesti jotain tärkeämpää kuljetettavaa.
Sankarihautausmaan pitkät portaat.
Päivä on vasta aluillaan kun poistumme mausoleumista sankarivainajien hautausmaalle. Onneksi bussikuskimme Ri ajaa meidät korkealle kukkulalle muistomerkin ja sankaripatsaiden lähelle sillä kukkula on korkea ja sinne johtavat kymmenen metriä leveät graniittaportaat pitkät.
Sankarikukkulalta on esteetön näköala koko miljoonakaupungin yli, kamerat laulavat hetken ja sitten pääsemme jatkamaan matkaa.

Esiintyjiä Kansanjuhlaan matkalla.
Postimerkkimuseo seuraavana ei kiinnosta ihan kaikkia seurueestamme, Esa kuitenkin bongaa merkkien seassa Marja-Liisa Hämäläisen kilpa-hiihto aiheisen merkin!
Postimerkkimuseosta löytyi Marja-Liisa Hämäläisen (Kirvesniemi) aiheinen postimerkki.
Postimerkit unohtuivat pian päästyämme extra-vierailulle Koryo Hotellin baariin. Kyllä, joimme oluet baarissa paikallisten seuratessa ensin hämmentyneenä saapumistamme. Ilmeisesti kyseisessä baarissa ei juuri muita käy kuin omaa porukkaa.
Paluumatkalla hotellille.
Palaamme hotelliimme lounaalle ja vaihdamme mukavampaa ylle illan kohokohtaa - Akrobatic showta varten.
Akrobaateille on rakennettu tietysti oma palatsi. Jälkeenpäin tuli mieleeni että taisi olla aikalailla samoilla piirustuksilla rakennettu kuin Lasten Palatsikin, saattoi jopa olla sama rakennuskin - mene ja tiedä.
Huikea ilma-akrobatia show täydessä vauhdissa!
Taikurit  ja temppuilijat huikeine esityksineen edelsivät illan pääesitystä - ilma-akrobaatteja! Minä en ole juurikaan korkean paikan kammoinen, mutta nyt kyllä oli iho kananlihalla ja melkein piti silmät kiinni laittaa välillä. Akrobaatit tekivät temppunsa virheettömästi ja ovat melkoisella varmuudella alansa huippuja koko maailman tasolla. Esitys on  todella katsomisen arvoinen, aplodit ovat myös sen mukaiset!
Pjongjang-Peking, 24 h juna makuuvaunuilla ja kaikilla herkuilla.
10.9. Lähtö lähellä
Eilen, kansallispäivänä, katselimme hotellimme tv:stä illalla uutisia (niin, uutisia maailmalta!) ja huomasimme maan posauttaneen ydinpommikokeen ihan meidän iloksemme. Myös tulvia uutisoitiin olleen pohjoisemmassa.
Meiltähän nuo hommelot menivät aivan ohi, kylillä emme nähneet minkäänlaisia viitteitä pommeista ja tulvista...

Bussi hakee meidät ysiltä ja juna lähtee kymmenen yli kymmenen. Asemalle on vain noin kymmenen minuutin matka ja ruuhkattomassa Pjonjang:issa ei tarvitse varautua mihinkään viivytyksiin.
Pohjois-Korean oppaamme Pak ja Kim johdattavat meidät asemalle ja junavaunuun saakka. Tämähän meni helposti ja näppärästi.
Saamme heti makuuvaunut, eikä koko junassa muita taida ollakaan. Olemme avo-osastolla, punkkia on kolmet päällekkäin kahdessa rivissä. Käytävälle ei ole ollenkaan seinää, myös punkkien verhot puuttuvat kokonaan. Ärsykeherkkänä en kyllä ainakaan päivällä hyödy vuoteesta mitään, korvatulpatkaan eivät auta kun aurinko välkkyy ikkunoista. Kannattaapa ottaa silmälaputkin tuleville reissuille.
Avo-osasto kolmessa kerroksessa.
Juna on siisti ja aivan täynnä, tosin ylilastia ei ole. Ravintolavaunu on muutaman vaunun päässä ja me unettomat löydämme toisemme sieltä. Pankkikorteista ei ole mitään apua myöskään junaostoksilla, Won:eja turistit eivät saa käyttää ja Kiinan Juan:eja meillä on niukasti.
Ravintolavaunussa ei oteta vastaan euroja, eikä dollareitakaan, mutta yllätys-yllätys - osastoilla kiertävässä lounasvaunussa eurot kelpaavat.
Saamme onneksi lounaat hommattua ja ravintolavaunuunkin saamme kerättyä Juan:eja parin viiniputelin hankintaan.
Matka meneekin sitten rattoisasti aina Kiinan rajalle saakka.

Jännitämme turhaan kovaksi ja tarkaksi mainostettua rajatarkastusta. Juna pysähtyy rajajoelle Pohjois-Korean puolelle ja sotilasvirkailijat marssivat vaunuihin.
Meidät komennetaan hyteittäin istumaan alimmille punkille. Siellä sitten odottelemme vuoroamme tarkastukseen. Varaudumme laukkujen penkomiseen.

Tarkastus sujuu kuitenkin jopa ystävällismielisessä ilmapiirissä, tarkastukseen otetaan vain yksi henkilö hyttiä kohti. Yksi tarkastaja huomaa ohikävellessään kännykän kädessäni ja hän pyytää saada tutkia siitä kuviani, avaan lukituksen ja odotan vähän niska kyyryssä mitä tuleman pitää.
Tarkastaja kuitenkin on lähinnä kiinnostunut kotimaan kuvistani ja kyselee parista kopterilla ottamistani talokuvasta. Tämäkin sessio kuluu hymysuin.
Rajajoki Pohjois-Korean ja Kiinan välillä. Kiinan puoli kuvassa.
Tarkastukseen menee ehkä noin tunti kaikkineen, saamme passimme takaisin ja pääsemme jatkamaan matkaa suoraan raja-joelle ja sen yli.
Jostain syystä tuntuu aika hienolle poistua maailman sulkeutuneimmasta maasta ja saapua Kiinan puolelle oma passi taskussa. Dandong:issa, rajakaupungissa juna tyhjennetään ja ilmeisesti tarkastetaan.
Lyhyen ulkoilun jälkeen palaamme asemalle uuden turvatarkastuksen kautta. Majoitumme taas avo-osastolle ja livahdamme ravintolavaunuun. Vuodeosastoilla ilma on melko paksua ja muitakin ääniä kuuluu kuin kiskojen kolkutusta.

Junailu Pjongjang:ista Dandong:in kautta Peking:iin kestää n. 24 tuntia. Junassa ystävällinen kiinalaismies hakee kaljoitteluseuraa, kieltäydyn kohteliaasti ja mietin miten erilainen maailma voikaan olla vain yhden joen eri rannoilla.

11.9. Peking
Yöllä kömmin lopulta toisen kerroksen sänkyyni pimeässä makuuvaunussa. Keski-ikäinen kiinalais-rouva vastapäisellä lavitsalla kiemurtelee punkassaan eikä ilmeisesti saa nukuttua. Sama vika meikäläisellä, uni on katkonaista ja heräilen milloin mihinkin. En kuitenkaan viitsi rapistella ja etsiä korvatulppia laukustani.
Matkanjohtajat ja oppaat vasemmalta Antsa, Kim, Vesku, Rayco ja Pak.
Peking:in rautatieasema on täydellinen vastakohta Pjongjang:in rauhaisaan ja vähäväkiseen verrattuna. Ihmisiä on kuin meren mutaa, joka puolella, ääniä, huutoa ja mustia hiuksia riittää silmänkantamattomiin.

Ennakkoon tilaamamme bussi on myöhässä, odottelemme asema-aukiolla ja sitten kollega Antsa saa puhelinyhteyden kuskiin. Odottamaton (?) ruuhka on hidastanut bussin tuloa. Ehdimme hyvin täyttää kurnivia vatsojamme viereisen MacDonald:sin appeilla.

Lopulta pääsemme bussiin ja sitä myötä varattuun Growne Plaza hotelliimme. Valitsimme hotellin lähinnä sijainnin perusteella hieman keskustan ulkopuolelta, liikenteellisesti sopivan matkan päähän lentokenttää ja iltapäivän Kiinan Muuria silmälläpitäen.

Hotellilla saamme huoneet ennakkoon, kiitos taas Antsan, nopean suihkun kautta painelemme taas odottavaan bussiimme.
Great Wall on vain tunnin ajomatkan päässä. Moottoritie on nyt kuin silkkiä verrattuna Pohjois-Korean muhkuraisiin väyliin. Aivan uudenlainen, mutta samalla tuttu, maailma avautuu myös muurille saavuttuamme - turistirysä pursuilee erilaisia kauppoja ja kojuja. Kauppiaat huutelevat kilvan meitä ruokailemaan ja ostoksille.
Vesku muurilla.
Muurille pääsee kävellen ja vaijeri-hissillä. Ensin on kuitenkin joko marssittava puoli tuntia visitor center:iltä tai liput ostettuaan matkattava shuttle:lla. Vaijerihissi ja shuttle on useimpien valinta, kaksi urhoollista matkaajaamme valitsee kuitenkin portaat.

Muuri on upea ja kerrassaan mahtava luomus. Käsittämätöntä kuinka päättäväisiä muurin rakennuttajat ja rakentajat ovat olleet tämän ihmeen tekemisessä. Muutaman tunnin vierailullamme ehdimme tietenkin nähdä vain mitättömän pienen pätkän restauroitua puolustuslinjaa. Mieleni tekisi käyttää vähän enemmän aikaa ja käydä ainakin kurkkaamassa mitä näkyy vuorten toisella puolen.
Tres Hombres menossa kohti uusia seikkailuja.
Paluumatka on pitempi, ei matkallisesti, mutta ruuhkan vuoksi matelemme tupla-ajan takaisin hotellille. Illastamme koko porukalla majoituspaikkamme kolmannen kerroksen hienossa ja ruuhkattomassa kiinalaisessa. Illallinen on maittava ja ilmapiiri odottava, sillä huomenna pääsemme kotiin ja suunnittelemaan uusia seikkailuja!

Matkanjärjestäjä: Matkatoimisto Tres Hombres Adventure Oy,  www.treshombres.fi 

Matkanjohtajina toimivat Antsa Härkönen ja Vesku Airio.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti