Route 66, Tulsa, Amarillo ja Santa Fe

Hirmuinen ajopäivä 1. lokakuuta takana! Pahimmillaan lämmintä piisasi tasan sata fahrenheittia (n 35 C)! Pysähtelimme usein ja ajelimme rauhallisesti pitkin ja poikin historiallisia Route 66 tienpätkiä jotka kiemurtelevat interstaten ja turnbike:n molemmin puolin.

Matkan varrella pysähdytään vähintään tunnin välein

Amarillo, Texas. Texan Ranch Motel, kokemisen arvoinen paikka

Lämpötila nousi heti tappiin kun tulimme Texasin maaperälle, huoltarin pysähdyksellä huikkasin yhdelle aseman asiakkaalle jotain kuumasta päivästä, äijä pisti heti takaisin että nythän on mukavan viileää - normisti alueella on tähän aikaan 115-120 fahrenheitia. Repikää siitä. No äijä hykerteli käsiään ja sanoi että tämä on heille suoraan rahaa takataskuun kun pellot kasvaa ja tuottaa vihreää kultaa.

2.10. oli ensimmäinen aamu kun emme avanneet kattoja autoista. Ilma oli suorastaan hyytävän kylmää, vain noin 55 fahrenheitia. Lisäksi tuuli puhalsi jopa parikymmentä metriä sekunnissa parhaimmillaan. Ja mikäs on tuulen puhallellessa kun pannukakun tasaisella preerialla ei ole muuta kuin karjaa ja puska pari siellä täällä.

Puoliväli. 1139 mailia kumpaankin suuntaan

2.10. Puolimatkan pakollinen pit-stop, 1139 mailia Chigacoon ja saman verran jäljellä Los Angelesiin. Seuraavana ajoimme kohti Santa Fe:tä. Texasin tasaiset ja tuuliset preeriat alkoivat pikkuhiljaa jäämään taakse. Huonoa tuuria tuli kuitenkin Historic Routella kun vesisade (?) oli kastellut tien siihen kuntoon että ylimeno oli mahdotonta.

U-käännöksiä tehdään joka päivä, milloin mistäkin syystä..

Museoita riittää

Cadillac-pelto. Synttäripäivä tuulisella preerialla.

Amerikkalaisen unelman kääntöpuoli esittäytyy heti kun vaihtaa interstatelta pienemmille kujille. Entisen valtatien varret ovat autioituneet ja pystyssä pysyvät vanhat rakennukset rapistuvat sijoilleen. Sama meininki toistuu tietysti kaikkialla maailmassa missä uusia linjauksia tehdään.

Cadillac-pelto on vähän vaikea löytää jos matkaa taittaa Chigacon suunnasta. Heti Amarillon jälkeen se kuitenkin löytyy menosuunnassa vasemmalta. Tien varteen pysäköidet autot on paras maamerkki.

Cadillac puistossa käy tasainen virta turisteja

Ryhmässämme on kaksi autoa ja kahdeksan Harrikkaa. Systeemissämme autot ajavat viimeisinä. On tosi vaikeaa pitää ryhmää kasassa niin ettei autojen ja pyörien väliin vähän väliä tunkisi omituisia hiihtelijöitä. Lisäksi niin pyörien päällä kuin autoissakin saa olla tarkkana rekkaliikenteen kanssa, ne kun ajavat useinkin kovempaa kuin muu liikenne. Perusvauhti moottoriteillä on 75 mph.

Empun matkanteko meinasi hyytyä rikkoutuneeseen kaasukahvaan. Santa Fe:ssä korjaamon körmy kopautti nyrkin syrjällä kahvan päähän ja sanoi että nyt on kunnossa, hyvää matkaa. Toimihan se pari käännöstä. Lopulta jätimme laitteen korjaukseen. Onneksi huomenna on välipäivä..

Harrikkakorjaamolla, kaasukahva oikuttelee